Onnea vaan valmistumisen johdosta!?

Onpas omituista. Koulu on loppu ja olen vastavalmistunut leipuri-kondiittori, mutta ei tunnu yhtään miltään.

Olo on yhtä tyhjä kuin joskus hyvissä ajoin valmistujaisiin ostamallani mekolla, joka nyt jää käyttämättä. Ei tule mitään valmistujaisjuhlia. Tälläkään kertaa. Onhan sitä vuosien aikana valmistuttu yhdeksi jos toiseksikin, mutta mikään ei ole ollut juhlimisen arvoista. (Mekko on ostettu kympillä Tampereen Bonuskirppikseltä, niin eipä siitä suurta taloudellista tappiota tule.)

Päätin silloin kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, että paljastan opintojen loputtua todellisen syyn, miksi lähdin moiseen järjettömyyteen. Jäin vuodenvaihteessa 2008 / 2009 tuplasti työttömäksi Vammalan kaupungin edunvalvontatoimistosta: Vammalan kaupunki hävisi kartalta ja edunvalvonta siirtyi valtiolle. Olin sairastunut reumatauteihin kuuluvaan MCTD:hen, sekamuotoiseen sidokudossairauteen, ja lääkärin mielestä olin tarpeeksi sairas työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kelan mielestä en ollut, eikä Sastamalan TE-keskus antanut vaihtoehtoja: Työteekkiin.

Olin ko. paikassa jonkin aikaa vuosina viisi ja kuusi, ja pois päästyäni lupasin itselleni, ettei koskaan enää. Viimeisenä oljenkortena hain yhteishaun täydennyshaussa Vammalan ammattikouluun ja päädyin lopulta leipuri-kondiittorilinjalle. Nyt olen ollut sutta paossa reilut kaksi vuotta, enkä vielä tiedä tuleeko karhu kohta vastaan, eli onko ensi viikolla taas ainoa vaihtoehto se, minne en mene. Siirryn ehkä kirjoittamaan Oleskelijan päiväkirjaa, josta se sitten selviää.

1 aamu jäljellä

Sen kun vielä jaksaisi herätä. Ja ajaa 25 km pimeässä Turkhautaan. Leipomaan pipareita. Niitä tänään, + tähtipulllien tähtiä 960 kpl.

Koulun intranettiin ovat ilmestyneet lukujärjestykset vuoden loppuun, en tiedä onko helpottavaa ettei niistä tarvitse välittää. Ei enää miettimistä, milloin koulu alkaa ja kuinka pitkä päivä on tänään. Ei muistamista, mitä ottaa mukaan ja onko kenties työtä vai teoriaa.

Ensi maanantaina olen menossa koululle, pitäisi saada paperi jolla todistaa, että kaikki opinnot on suoritettu. Varsinainen todistus tulee myöhemmin.

2 päivää jäljellä

Lihapiirakoita ja pipareita. Varmaan niitä samoja jäljellä olevat kaksi päivääkin.

Olen kirjoittanut todella vähän näiden neljän viikon aikana, ja se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että olen niin väsynyt etten kerta kaikkiaan jaksa. Mutta koululla odotetaan kuitenkin jonkinlaista työssäoppimisen päiväkirjaa, niin tässähän se samalla tulee kirjoitettua.

3 aamua jäljellä

Koko päivä pipareita, 60 pellillistä eli yli 2000. Paistaminen on onneksi helppoa, kun uunissa on valmiit ohjelmat eri tuotteille. Pitää vain muistaa valita ohjelma "Pipari 2 pinnaaa", siis kolmella a:lla, eikä ohjelmaa "Pipari 2 pinnaa"...

4 aamua jäljellä

Samaa kuin eilen + melkein 5 tuntia kakkujen marjoitusta. 8 ja 1/2 tuntinen työpäivä.

5 aamua jäljellä

Lihapiirakoita ja pipareita, siinäpä se tämä päivä. Viikko jäljellä!!!

6 aamua jäljellä

Lihapiirakoita ja paprikoiden, purjojen ja tomaaattien pilkkomista. Menihän se päivä siinäkin. Iltapäivällä tuli paikalle pari terveystarkastajaa, en tiedä huomasivatko rotanloukkuja pitkin nurkkia. Toivottavasti kukaan ei epäile, että minä olisin antanut jonkin vihjeen. En ole, vaikka olenkin miettinyt, pitäisikö.

7 aamua jäljellä

...ja siinä on ihan selvästi seitsemän liikaa.

Samoja lihapiirakoita ja mansikkakakkuja kuin ennenkin tänään.

8 aamua jäljellä

Kun kävin alkusyksyllä Laineen leipomolla tekemässä työssäoppimissopimuksen, niin siihen tuli rasti ruutuun kohtaan "Työnantaja tarjoaa ruuan". Tämä tarkoittaa, että koulu ei maksa ruokarahaa, koska työssäoppija saa ruoan työpaikalta. No, "ruoka" on tähän saakka ollut edellispäivän kuormasta jääneitä kuivahkoja pasteijoita ja pullia, mutta tänään ei sitten ollut yhtään mitään. Vain typötyhjä tarjotin taukohuoneen pöydällä.

Olin jo ehtinyt ihmetellä sitäkin, että tämä on ensimmäinen työssäoppimispaikka, jossa ei valiteta siitä, että harjoittelija käy taoilla. Eilen hoidin näyttöpaperiasioita, ja tauko venähti kymmenen minuuttia. Ja siitä tuli sitten sanomista. Olikohan tämänpäiväinen tyhjä tarjotin joku kosto siitä; pitäköön tauon, mutta eipä ainakaan saa mitään syötävää.

Sitä sitten juo kahvia tyhjään mahaan ja syö nälkäänsä vähän liikaa piparitaikinaa siinä kaneliässiä ja pipareita tehdessä, niin ei sekään työmotivaatiota nosta (huom. eilinen).

9 aamua jäljellä

Lihapiirakoita niinkuin lähes joka päivä + kaneliässiä.

Väsyttää ja vettä satoi taas aamulla kaatamalla. Eikä näyttöjen arvosanat ainakaan motivoi tippaakaan innokkaammaksi työntekijäksi.

10 aamua jäljellä

Tänään lihapiirakoita, perunaleivoksia ja käpykakkujen melkein onnistunutta pohjustusta.

11 aamua jäljellä

...eli vähemmän jäljellä kuin takana, puoliväli meni tänään!!!

Aamulla munkkeja, sitten taas bebe-pohjia ja lopuksi perunaleivoksia. Olikin muuten älyttömän vaikeaa venyttää marsipaania perunaleivospalleron päälle ja yrittää saada siitä siisti pallo.

Opettaja kävi tänään leipomolla. Näyttöpaperit pitäisi saada jotenkin täytetyiksi tällä viikolla.

12 aamua jäljellä

Lähes koko päivä lihapiirakoita ja munkkeja. Ainoa kondishomma oli jättimäisen yli kymmenen kilon santaikinan tekeminen.

13 aamua jäljellä

Bebe-leivospohjia ja niiden täyttämistä ja kakkujen marjoittamista. Ei kai muuta perjantaina.

14 aamua jäljellä

Muutama lihapiirakka aamulla ja loppupäivä mansikoita ja vadelmia kakkujen päälle. Viikonlopun isänpäivää varten tehdään tolkuton määrä kakkuja, osa työntekijöistä (jotka olivat tänään aamupäivällä töissä) ovat nyt jo tätä kirjoittaessani iltakymmenen jälkeen taas töissä kermavaahtoa pursottamassa. Minun ei onneksi tarvitse mennä huomennakaan aikaisemmin, mutta voi olla taas hiljainen päivä, kun työt on tehty yöllä.

15 aamua jäljellä

Omituista. Tuntuuko päivä todella kuluvan nopeammin jos tekee koko päivän samaa työtä? Tänään tein useampaa hommaa, ja kello tuntui pysähtyneen jonnekin puoli kahdentoista tienoihin.

Siis bebe-leivoksia, lihapiirakoita ja kakkujen marjoittamista. Viimeksi mainittu huomattavasti helpompaa vadelmilla kuin mansikoilla.

16 aamua jäljellä

Nyt ne sitten alkoivat. Lumiset ja liukkaat aamut. Eilen jo oli näkyvyys nollassa sumun vuoksi ja tänään sitten räntäsateen. Satoi niin, ettei pitkillä valoilla nähnyt yhtään mitään, koko matka täytyi ajaa lyhyillä. Mikä oli oikeastaan ihan hyvä, sillä toinen pitkien valojen polttimo oli takin taskussa. Se oli kyllä palanut ja mallina sitä varten, kun kävin iltapäivällä ostamassa uuden.

Ja se työ: bebe-leivosten täyttämistä, edelleen.

17 aamua jäljellä

Tästä päivästä ei voi juuri muuta sanoa kuin sen, että kahdeksassa tunnissa bebe-leivosten täyttämistä on ainakin seitsemän tuntia liikaa.

18 aamua jäljellä

Olipas kiva mennä perjantai-aamuna leipomolle, jossa oli tuskin ketään...en tiedä vieläkään, oliko se monelle vapaapäivä vai oliko siellä tehty jotain yövuoroa ja kaikki olivat häipyneet jo ennen seitsemää? Pari työntekijää oli paikalla ja minun käskettiin vain tehdä iso kasa bebe-pohjia. No teinkin, mutta ei niihinkään koko päivää saanut kulumaan. Mutta miten olikaan sen työssäoppijan perehdyttämisen ja ohjaamisen laita?

19 aamua jäljellä

Vasemmalla valmiita halloween-leivoksia. Noista tein sisuksen ja osan koristelusta. Ja pakkasin kaikki 460, jotka oli tilattu yhteen paikkaan. Kauppoihin ja kahviloihin ei sitten jäänytkään kuin 5.

Aamulla lihapiirakoita taas tänäänkin. Sitä varmaan riittää joka päiväksi. Ai niin, tein myös jonkin verran pieniä ja isompia bebe-pohjia.

20 aamua jäljellä

Aamulla taas lihapiirakoita. Mitä tekemistä niillä olikaan konditorian kanssa?

Ja loppupäivä halloween-pallukoita, 378 kpl.

21 aamua jäljellä

Tänään jouduin toteamaan, että leipomon konditoriapuolella on aivan tarpeeksi työntekijöitä eikä harjoittelijalle riitä tekemistä. Päädyin sitten aamupäiväksi leipomopuolelle tekemään jättierää lihapiirakoita.

Parempihan se on jotain tehdä kuin yrittää kuluttaa aikaansa tyhjän panttina, mutta konditoriapuolelle minä sinne menin, ja ainakin ne näytöt on pakko saada tehtyä.

Iltapäivällä tänään sain sentään päällystää mansikkalevykakkuja ja viimeistellä herrasväenleipiä, mutta saas nähdä miten jatkossa...

22 aamua jäljellä

Ja taas ollaan työssäoppimassa, toivottavasti kaikkien aikojen viimeistä kertaa.

Päivä alkoi tyypillisen loistavaan tapaan, eli matkalla ajoin ohi liittymästä. Muistelin vain, ettei siitä ekasta Ryttylän liittymästä, mutta kyseessä olikin vasta seuraava tie... no, onneksi oli aikaa enkä myöhästynyt.

Päivä kului erilaisia taikinapalloja pyöritellessä (halloween- ja perunaleivoksia), pizzoja täyttäessä ja palellessa. Kotileipomo Laineen uuden tuotantotilan lämmitys ei selvästikään ollut huomannut siirtyä talviaikaan viikonloppuna.

Oliko se sitten tässä?

Jo alkusyksystä opo laski, että olen suorittanut riittävät opintoviikot syyslomaan mennessä. Vain 4,5 viikkoa työssäoppimista jäljellä loman jälkeen.

Syysloma alkaa virallisesti huomenna, eli tuo yllämainittu hetki on nyt, kaikki kurssit takana ja suoritettu, jopa ammatillinen saksa, jonka viimekeskiviikkoisesta kokeesta sain kolmosen. En tiedä, kummasta se kertoo enemmän, minun saksantaidostani vai saksan vaatimustasosta.

Edellisellä viikolla tosin opettaja sanoi, ettei voi luvata valmistumista ennen joulua. Mutta mitä minä siellä koululla tekisin, olisiko se edes laillista, jos kerran kaikki opintoviikot ovat täynnä? Mitähän asiasta sanoisi opintotuesta ja koulumatkatuesta päättävä Kela? En halua joutua ottamaan siitä selvää, vaan vaadin saada valmistumispaperit käteeni heti työssäoppimisen jälkeen.

Näyttävää lopun aikaa

Vai pitäisikö sanoa näyttöisää? Olisiko se edes suomen kieltä? Tarkoittaa kuitenkin sitä, että olen kolmessa päivässä tehnyt kolme näyttöä, torstaina kahvilassa toimimisesta, maanantaina viinereistä ja tiistaina koristeista. Ja sitten vielä tänään keskiviikkona oli ammatillisen saksan kurssin päättävä koe.

Lopun ajat ovat menossa opiskeluissani. Syksyllä annetun lupauksen (josta vaadin pidettävän kiinni) jäljellä on enää yksi ainoa päivä koulua ja syysloman jälkeen 4,5 viikko työssäoppimista.

Huomenna palautan korjatun ja lopullisen version opinnäytetyön kirjallisesta osuudesta ja siivoan kaappini. Mitään tietoa en ole saanut siitä, koska ja miten ja missä saan lopulliset paperit valmistumisesta. Mitään valmistujaisjuhlaa ei ole tiedossa, tuli ostettua mekkokin ihan turhaan sitä varten.

Toiseksi viimeinen viikko

Pari viikkoa koulua, ja sitten se 4,5:n viikon työssäoppimisjakso, ja sitten pitäisi olla valmista. Paino sanalla "pitäisi", sillä epäselvyyttä on ainakin näytöistä.

Viime viikko oli taas yhtä tyhjäkäyntiä, maanantaina ja tiistaina ei mitään, loppuviikosta pingviineitä. Tällä viikolla muut aloittivat opinnäytetöiden harjoittelun, eli minulla ei juuri mitään. Suklaamuffineita tuorejuustokoristeella tein kahvilaan.

Opinnäytetyöni kirjallinen osuus on tarkistettavana, pöytäkokonaisuuden arvosana jotain kahden ja kolmen väliltä.

Käpykakku

Torataina 27.9.2012

Miljoona porkkanaa ja yksi kadonnut viikko

Maanantai-aamuna huomasin, että ensi viikolla alkavan uuden jakson lukujärjestykset ovat netissä. Ihan hyvä. Paitsi että olin ollut aivan varma,että ennen syyslomaa on vielä viisi viikkoa koulua, mutta onkin vain neljä! Vain kolme viikkoa sitä toista jaksoa ja ammatillista saksaa.

Alkuviikko on mennyt porkkanaleivoksia tehdessä, yli 200 jonkun musiikkiopiston tilaisuuteen. Ja jokaiseen minimarsipaaniporkkana päälle.

Welcome to Absurdistan

Viikko 38

Maanantai

Kakkuja. Melko mauttomia sitruunakakkuja, joista osa naamioitiin herkullisen näköisiksi suklaaganachella. Pikku ongelma vain: kuorrutettuja kakkuja ei voi pakata kelmuun tai sellofaaniin, ainoastaan kakkulaatikoihin. Eikä koko koululla ollut kakkulaatikoita. Jossain vaiheessa tunsin jaloissani kävelleeni varmaan usean kilometrin etsien niitä laatikoita, ja totesin ettei niitä tosiaan ole missään, enkä muutu kakkulaatikoksi millään. Kakut (ja myös muiden kuin minun) jäivät siis luokkaan kuivumaan.

Tiistai

25 km Järvenpäähän vain kuullakseni koulun pihassa, ettei ole koulua tänään, opettajilla koulutuspäivä. Siitä ei sitten voinut kertoa eilen mitään!

Keskiviikko

Maanantaiset kakut olivat jo tietenkin pilalla, mutta en jaksa ottaa sitä ongelmakseni. Jossainpäin lojuu myös iso kasa viime perjantaina tehtyjä kuorrutusta vaille valmiita aleksanterinleivoksia. Tämä päivä enimmäkseen marsipaanipingviinien tekoa joulukuiseen Mäntsälän joulumaahan (ja ehkä ensi viikon avointen ovien päivään, jos ehtii).

Torstai

Myöhästyin koulusta, koska juutuin sirkuskulkueeseen. Voisi olla hyvä vitsi ja kautta aikain paras tekosyy myöhästymiseen, mutta valitettavan totta. Sirkus Finlandia siirtyi Hyvinkäältä Järvenpäähän tismalleen samaan aikaan kuin minä. Liikennevaloissa jumitti, kun vain pari kolme sirkusrekkaa tai jättiasuntovaunua pääsi kerralla vihreistä läpi. Ja muut odottivat taas seuraavaa vihreää.

Tänään oli tarkoitus pitää opinnäytetyöhön kuuluva PowerPoint-esitys. Ehdotin ensin, että jos kymmenen aikoihin, ennen ruokailua. No ei, pidetään ruokailun jälkeen kahdeltatoista. Toinen meistä kahdesta ehti pitää esityksensä, sitten tilaan (vanha ruokasali) ilmestyi joku kokkiluokka syömään. No, odotetaan. Välillä tila oli tyhjillään, mutta silloin eivät minun luokkani oppilaat ehtineet. Ja sitten taas kokkiluokka tuli syömään jälkiruokaa... Kello oli noin kymmentä vaille kaksi, kun lopulta oli sopiva hetki. Ja kaikilla tietysti vain kova kiire kotiin. Pidin kuitenkin esitykseni, mutta kukaan ei halunnut kysyä mitään. Ei halunnut viivyttää kotiinpääsyä. Olikohan se sitten hyvä vai huono minun kannaltani, en tiedä. Ainakin esitys on nyt pidetty, vain kirjallisen osuuden loppuunkirjoittaminen jäljellä.

Perjantai

Eikös tuossa alkuviikossa ollut jo ihan tarpeeksi...

Hukkaviikon huipennus

Perjantaiaaamuna selkä oli ihan jumissa eikä muutenkaan kovin hyvä olo. Teki vain mieli jäädä nukkumaan, mutta lähdin kouluun, kun oli koulukuvauspäivä. Eikä sitten ollutkaan! Luokan oppilaista kolmasosa oli poissa (mikä on kyllä melko tavallista), ja sen vuoksi muut päättivät, etteivät halua sitten luokkakuvaan ollenkaan. Se siitä kuvasta...

No, olin kuitenkin ajanut 25 km ja ajattelin, että pitäisi yrittää edes tehdä jotain hyödyllistä. Vaikka niitä pakollisia suklaaleivoksia. Siis hakemaan vetopohjia, joita ei tietenkään ollutkaan. Se niistä suklaaleivoksista...

Kaikki menee pieleen (taas)

Niinkuin arvasin, tekemäni työkalut eivät päätyneet tilauskakun päälle. Kuvassa näkyvistä esineistä vain lukko avaimineen ja kaksi lamppua ovat minun kädenjälkeäni (alla kuva niistä, joita eilen ja tiistaina tein). Harmittaa vain turhaan tehty työ ja siihen käytetty hukkaan heitetty aika. En käsitä, miksi tälläisia töitä ei voi suunnitella etukäteen: millainen kakku tehdään ja mitä siihen tulee päälle. Vaikka piirros paperille, niin kukaan ei joutuisi tekemään turhaa työtä.

Kaikki muukin meni tänään pieleen: käytin vispilää kun piti käyttää lapaa, vatkasin kermaa liikaa (en omasta mielestäni), laitoin väärää hilloa kakkuun, tein sokerivettä vaikka sitä olisi ollut litrakaupalla jääkaapissa...ja lisäksi olin koko ajan jonkun tiellä.

Talvi on selvästi tulossa

Paluu luontoon jatkui pingviinien kera. Aika hyviä niistä tuli, vaikka en mitenkään kertaakaan harjoitellut enkä edes etukäteen suunnitellut, millaisia paloja tulisi käyttää.

Aikaa jäi vielä näiltä ja hiiriltä juustossa, joten päädyin tekemään työkaluja, ruuveja ja muttereita Clas Ohlssonin tilaamaan kakkuun. Saa nähdä, päätyvätkö ne siihen oikeasti.

Luonnon antimia

Käpypikkuleipiä aamupäivällä. Perusvaaleasta pursotettavien pikkuleipien taikinasta. Vammalassahan tehtiin tuhansia rinkuloita samasta taikinasta, mutta nyt täytyi tehdä hankalimpia mahdollisia eli käpyjä ja vielä erityisesti arvosteltavaksi.

Iltapäivällä marsipaanikoristeita. Kolmena kappaleena kolme eri hahmoa. Tänään tein ensimmäiset eli leppäkertut.

Kolmipäiväiseisenä viikonloppuna oli aikomus kirjoittaa opinnäytetyön kirjallista osuutta hyvän matkaa eteenpäin, mutta päätä särki kaksi päivää ja selkää yhden, ei siinä jaksanut keskittyä mihinkään.

...ja päättyi

Opinnäytetyön pöytäkokonaisuus tuli valmiiksi ihan tavoiteajassa. Tänään ei ollut muuta tehtävää kuin kuorrutukset ja koristelut.

Valmis pöytä näytti ihan hyvältä, tuotteissa lievää epätasaisuutta. Arvosteluissa kehuttiin makua, voikreemipurostukset olisi voinut vaihtaa kermavaahtoon ja kanttia eli hukkapalaa tuli liikaa pyöreistä ja salmiakkimuotoisista tuotteista. Mutta olisi näyttänyt tylsältä, jos kaikki olisivat olleet samanlaisia neliöitä.

...ja jatkui...

Kaksi tuntia muutenkin lyhyestä valmistautumisajasta katosi koulun yrittäjyyspäivään. Olisihan se ollut ihan kivaa juoda aamukahvi toscakakun kera ja kuunnella esitystä Kahvila Auliksesta, mutta jonain muuna päivänä kuin tänään.

Eilen oli vielä suhteellisen mukavaa tehdä töitä, kun oli vain kuusi oppilasta paikalla, mutta tänään taas lähes kaikki ja kaaos sen mukainen; ei yhtään työrauhaa.

Sain kuitenkin amerikkalaiset browniet tehnyä ihan loppuun saakka, ja latteleivosten pohjan. Lisäksi  kaksi pientä annosta voikreemiä ja muutama suklaasydän..

Nyt se sitten alkoi...

Ensimmäinen päivä opinnäytetyön tuotteiden valmistusta.

Tein aamun teoriatunnilla aikataulun, mutta se luisti heti hieman: ehdinkin tehdä tänään jo kaksi tuotetta, kahden värin browniet ja mokkapalapohjan, sekä voikreemiä ja marsipaaniperhosia koristelua varten.

Onnistumisesta en sano mitään, pääasia että tulee tämäkin tehtyä.

No jopa oli viikko

Viime viikonloppuna iski hirvea kipu oikeaan olkapäähän enkä maanantaina voinut muuta kuin hakea sairaslomaa. Olkapää oli tulehtunut ja sain kolme päivää sairaslomaa.

Torstaina sitten kouluun, jossa kuulin että pitäisi tehdä kermakakku, 40 bebeleivosta (joista 20 suklaakuorrutteella ja 20 pomadalla) sekä suklaaleivoksia ns. "numeron edestä" eli arvosteltavaksi ja suurin osa luokasta oli tehnyt ne alkuviikosta!

No, torstaina tein kuitenkin brownieita ja latte macchiato -leivoksia päättötyön  harjoittelun vuoksi. Jälkimmäisten kuorrutus meni totaalisesti pieleen.

Perjantaina oli teoriaa koko päivän tai oikeastaan vain pari tuntia aamulla. Kysyin opettajalta, voisinko tehdä päättötyötuotteet Puistolan leipomoluokassa, koska Paatelassa (jossa pääasiassa olemme) on epäkuntoinen taikinakone ja surkeat uunit: kaikki pellit ovat kuperia, jolloin leivonnaisistakin tulee kuperia ja lämpötilanäytöt näyttävät väärin. Opettaja suuttui ja vastaus oli ei; kaikki tekevät päättötyöt Paatelassa.

Lukujärjestyksen mukaan olemme kuitenkin ensi viikolla Puistolassa. Sen vuoksi, että on paljon tilauksia ja siellä enemmän tilaa. No, enhän minä kuitenkaan tee niitä tilaustöitä, niitä tekee ne tietyt hyvät oppilaat. Ehkä opettajakin huomasi sen, kun antoi luvan tehdä ne tuotteet Puistolassa. Siitäkin hyvästä jouduin sitten tiskaamaan torstain tiskit ja muutenkin siivoamaan muiden jälkiä ainakin tunnin perjantaina. Ai niin, sainhan tosin myös siinä sivussa harjoitella kuorrutuksia.

Tosin kaikessa tässä on ehkä enemmän huonoja puolia kuin hyviä: sain harjoitella kaikkia tuotteita vain kerran, ja niiden valmistamiseen on aikaa noin 10 oppituntia, 4 tiistaina ja 6 keskiviikkona. Torstaina kaiken pitää olla valmista ja esillä pöydässä. Tulee kiire.

En osaa enää tehdä edes mokkapaloja

Perjantaina opinnäytetyön harjoittelussa vuorossa perinteiset mokkapalat. Ensin vaikeuksia laskea mittoja; enemmän kuin kotiuunin pellille, mutta huomattavasti vähemmän kuin pinnavaunu-uunin pellille (jota varten laskin ohjeen joskus Vammalassa).

Jotenkin meni pieleen: pohja kohosi reunoilta, mutta jäi keskeltä matalammaksi, mikä aiheuttaa ongelmia kuorrutteen hyytymisessä.

Kuorrute olikin taas ihan oma ongelma: laitoin ensin vahingossa tomusokerin sijasta vanilliinikreemijauhetta. Onneksi en ehtinyt levittää sitä minnekään. Toisella kertaa onnistui, mutta jäi vähän liian läpikuultavaksi. Enkä lopultakaan löytänyt mistään nonparelleja, vaan täytyi tyytyä kookoshiutaleisiin.

Pisin päivä...

...täällä. Vammalassahan oli ihan jokapäiväistä, että koulupäivä kesti kahdeksasta neljään, mutta Järvenpäässä tämä oli tähän mennessä ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen näin pitkä päivä.

Piti tehdä taas kakkuja, mutta päädyinkin kokeilemaan yhtä päättötyön tuotetta, kahden värin brownieta. Osittain onnistui, mutta vielä on viriteltävää.

Yli 100 km sinne, tänne ja takaisin.

Aamulla Järvenpäähän, kolmen kakun koristelu,  siinäkin välissä autolla koulun rakennukselta toiselle ja takaisin kakkuja viemään ja mikroa tuomaan, ja sitten Hausjärvelle Kotileipomo Laineen leipomolle sopimaan työssäoppimisesta.

Kuivaa kakkua valeasussa

Eilinen kuivahko aprikoositon sitruunapastalla maustettu aprikoosikakku kuorrutettiin suklaaganachella. Näyttää todella herkulliselta, mutta ei se kuivahko sisus siitä miksikään muutu.

Sitten teoriaa erilaisista koristeluista ja lopuksi pursotin muutaman valkosuklaasydämen. Niitä olisi tarkoitus tehdä päättötyön koristeeksi, joten paras kai aloittaa nyt jo. Aikaa ei ole kuitenkaan enää edes viittäkymmentä työpäivää.

Se on selvästi syksy nyt

Aamulla iso kasa keltaisia lehtiä auton konepellillä ja tuulilasilla.

Tänään tehtiin kahvikakkuja. Aprikoosikakku ilman aprikooseja. Paistoin liikaa, kun en muistanut viime keväältä, että Paatelan leipomoluokan uunien diginäyttö näyttää väärin noin 20 - 25 astetta. Eli säädin uunin ohjeen mukaiseen 175:een asteeseen, vaikka olisi pitänyt laittaa vain 150 astetta. Miten tämmöisen voisi muistaa, viimeksi käytin niitä uuneja huhtikuussa?

Päättötyön aiheeni hyväksyttiin. Mokkapalat. Päättötyöhön pitää tehdä neljä tuotetta, jotka tulevat olemaan perinteiset mokkapalat, niiden esi-isät amerikkalaiset browniet, mokkapalat joissa kaakaon tilalla latte macchiato -valmiskahvijauhetta sekä kahden värin browniet.

Loppuviikko

Keskiviikkona aamulla voikreemiä vanhasta voista kreemipursotusten harjoittelua varten ja sitten 17 kakkupohjaa.

Torstaina sitten harjoittelua sillä voikreemillä ja kolmen kakun pohjustus.

Perjantai etäopiskelupäivä; tehtävänä päättötyön suunnittelua.

Ei mennyt niinkuin Strömsössä...tänäänkään

Onhan se kiva että aurinko paistaa, mutta kun se paistoi aamulla suoraan silmiin kaikki 25 km! Aurinkolaseista ei ollut mitään apua, kova päänsärkyhän siitä seurasi. Särky valui aamupäivän aikana alaspäin hartioihin, ja ruokailun jälkeen särki sitten koko oikeaa jalkaa. Enkä ole kovin väärässä, kun arvelen sen putoavan nilkkoihin sopivasti yöunta häiritäkseen.

Niin, niitä kakkuja piti tehdä. Jo alussa sahaaminen kolmeen osaan epäonnistui, koska kakkupohjat olivat vinoja. Ylin kerros hajosi. Siitä vielä selvisin leikkaamalla yhden ylimääräisen pohjan. Vadelmahillospiraalin ja vadelmamoussen pursotuskin vielä sujui ja kakut olivat ihan siistin näköisiä pakastamisen jälkeen.

Mutta sitten se kermavaahdon levitys sivuille ja päälle. Vaahto oli vähän liian löysää, mutta sitä en voi syyttää, koska kaksi oppilasta sai samasta kermasta ihan siistejä, myyntikelpoisia kakkuja. Minä en, vaikka kuinka yritin. Meni totaalisesti pieleen ja kakut päätyivät perunaleivosten raaka-aineeksi.

Tekisi niin kovin mieli syyttää asiasta jotain, sitä kermaa (ei) tai Vammalan ammattikoulun opettajia, jotka antoivat vain hyvien oppilaiden tehdä kakkuja. Mutta koska en enää muista, tekivätkö hyvätkään niin kovin monta kakkua (kakkuja oli tarkoitus tehdä sielläkin vasta kolmannella luokalla), en voi syyttää kuin itseäni. En vain osaa. Enkä opi. Vaikka tämäkin on varmaan joku sellainen itsestään selvä juttu, jonka KAIKKI osaavat ihan tuosta noin vain.

Jos olisin taikauskoinen ja uskoisin noituuteen ja ennustuksiin sun muuhun hölynpölyyn, sanoisin että ylläni on joku kirous: en pysty oppimaan mitään, en ainakaan mitään pursotuksiin ja levityksiin liittyvää. Mutta koska en usko sellaiseen, en voi syyttää sitäkään.

Alla pari YouTube-videota siitä, kuinka kermavaahto levitetään. Näin sen pitäisi mennä...

Ja taas päästiin ruusuihin...

...marsipaaniruusuihin siis. Huomisesta lähtien alkaa kakkujen teko.

Koulu alkoi kymmeneltä, ja tulee alkamaan joka maanantai ainakin tässä ja ensi kuussa (8.15 muina päivinä). Ruokailu on silti joka päivä klo 11. Ei kovin järkevää.

Mistä niitä TOPpeja oikein tulee?

Siis työssäoppimisjaksoja. Ei ainakaan Saunalahdelta, niistä voisi selvitä uhkailemalla kuluttajansuoja-asiamiehellä. Mutta näille en voi mitään.

Olin niiiiin helpottunut perjantaina, kun luulin päässeeni viimeisestä työssäoppimisesta, mutta tänään sainkin kuulla, että vielä pitäisi suorittaa 4,5 opintoviikkoa. Jossain kakkuja tekevässä konditoriassa. Mistä minä sellaisen nyt löydän, Helsinkiin ei ole enää varaa eikä lähellä ole mitään?

Se oli se todella huono uutinen tänään, parempi oli se, että tuon TOP:in jälkeen marras-joulukuun vaihteessa kaikki aineet olisi suoritettu ja voisin siis valmistua! Päättötyön pitäisi tietenkin valmistua ennen sitä, oikeastaan jo ennen syyslomaa eli viikkoa 43. 10 viikkoa aikaa sen tekemiseen.

Taas se alkoi...

...siis koulu. Kolmannen kerran tällä kierroksella ja toivottavasti viimeisen.

Tänään ihan lyhyt päivä, mutta huomenna heti leipomolle. Syksyn ensimmäisessä jaksossa kakkuja ja koristeita.

Opiskeluun liittyvät taloudelliset seikat ovatkin sitten ihan solmussa; saa nähdä, kuinka nopeasti Kelasta tulee opintotuen hylkäävä päätös...

Viides viikko, viides päivä

Eli viimeinen viikko, viimeinen päivä. Ja myös kaiken järjen ja tämänhetkisen tiedon mukaan vihoviimeinen työssäoppimisjakso takana.

Ei mitään erityistä, samaa kuin muinakin päivinä.

Ei edes mitään arviointikeskustelua, arviointilomakkeeseen ei mitään kaksista arvosanaa tullut, olisi voinut olla vähän parempi. Ainakin tein parhaani (niin kuin ennenkin), olin joka päivä ajoissa paikalla, en pitänyt taukoja, tein koko ajan jotain ja välillä ihan onnistunuttakin. Jakson puolivälistä alkaen kyllä alkoi kova väsymys vaikuttaa kaikkeen, mutta sille en voi yhtään mitään.

Sain sentään pari suklaalevyä ja pari pientä konvehtirasiaa "palkaksi", edellisestä paikasta en yhtään mitään.

Oikealla huikean kallis junalippu, jonka jouduin ostamaan näitä viikkoja varten. Kolme kertaa osui kohdalle lipuntarkastus. Tarkastusmaksu on 80 euroa, eli jos en olisi ostanut lippua olisin joutunut maksamaan 240 euroa + perusjunaliput, eli tuli se näin halvemmaksi.

Viides viikko, neljäs päivä

• Santaikinaa, vaniljakastiketta, omenaleivospohjien kaulaamista...

 Yksi päivä jäljellä. Eilen jo luulin olevan torstai, ja oli pettymys huomata, että olikin vasta keskiviikko. Väsyttää.

Viides viikko, kolmas päivä

• Murokuppien täyttöä raparperihillolla, juustokakkupohjia...

600 murokuppia, 96 juustokakkupohjaa ja kova kipu yläselässä.

Viides viikko, toinen päivä

• Kakkupohjien leikkausta, vaniljakastikkeen pullotusta, kakkujen koristelua marjoilla, murokuppien pellitystä, leivoslaatikoiden taittelua...

Kolme päivää jäljellä. Paljon muuta ei enää jaksa kuin laskea päiviä.

Viides viikko, ensimmäinen päivä

• Juustokakkupohjia
• Suklaaglace
• Erinäisten raaka-aineiden punnitsemista ja pakkaamista

Kerrankin oli lämmin aamu, mutta iltapäivällä olikin sitten viileää ja tuulista.

Neljä aamua jäljellä. Jos vielä jotenkin jaksaisi.

Neljäs viikko, viides päivä

• Budapestejä, vaniljakastikkeen pullotusta, kakkupohjien leikkausta, leivosten pakkaamista...

Eipä nuo työt juuri enää muutu. Päivät ovat melko samanlaisia.

Ja ihmettelen edelleen paria pikku asiaa, osa 4:

• Onhan niitä kinuskikakkujakin kahvilan puolella myytävänä. Niitä vain ei tehdä konditoriassa, vaan Fazerin tehtaalla Vantaan Vaaralassa (makeistehtaan ja leipomon alue tunnetaan kuulemma nimellä Fazerila!). Samoin siellä tehdään sacherkakut. Teollista liukuhihnaleimomista joka tapauksessa.
• Konditoriassa tehtävien kakkujen päälle laitetaan koristeeksi paljon marjoja. Vaikka marjalaatikon päällimmäiset marjat olisivat homeessa, niin alimmaiset käytetään silti. Hyvin todennäköistä, että niissäkin on hometta, joka vielä ei vain näy.

Neljäs viikko, neljäs päivä

• Kolme tuntia raparperihilloa murokuppeihin.

Siinä se sitten olikin plus tiskaamista, siivoamista, kuorman purkamista... ilman aamupalaa.

Neljäs viikko, kolmas päivä

Raskasta olla flunssaisena töissä, mutta ei tässä nyt keksi muutakaan. Ei tarpeeksi sairas sairaslomaan.

• Säilykeomenien pilkkomista omenaleivoksiin.
• Budapest-raaka-aineiden punnitus.
• Vaniljakastikkeen pullotus.
• Tavaraa ylös ja alas (samaakin tavaraa, kun toin vääriä raparpereita).
• Budapest-taikinan levittämistä.
• Juustokakkupohjien harventamista (pakasteessa 6 pellillä, valmistuksessa 4).
• Leivoslaatikoiden taittelua.
• Mansikkamarenkileivosten pakkaamista.
• Murokuppien pellitystä.

Tänään jouduin käymään ties kuinka monta kertaa alakerran pakastimessa, jonne kukaan ei halua, koska joku jätti viime viikolla sen oven auki ja seurasi pitkä saarna siitä, kuinka pakastimen oven lukittuminen pitää varmistaa. Nyt sitten täytyy aina varmistaa moneen kertaan, että se varmasti on kunnolla kiinni. Ja tarkennus: minä en ollut se, joka jätti oven auki. En edes käynyt siellä kuin ensimmäisellä viikolla kerran. Ja silloin, kun se jäi auki, mitään kamalaa ei ehtinyt tapahtua, koska asia huomattiin nopeasti. Ei mennyt viikon työt hukkaan.

Neljäs viikko, toinen päivä

Nyt iski sitten flunssa. Mikäs sen hauskempaa...

Ja samanlainen meno jatkuu kuin eilen, vain jotain avustavia töitä.

• 10 kg ananasta kuutioista silpuksi.
• Kuorman purkamista (tarkoittaa saapuneiden hillojen, munamassojen, murokuppien yms. rahtaamista varastoihin ja kylmiöihin ylä- ja alakerrassa).
• Santaikinaa.
• Marsipaanin värjäämistä.

Jotenkin silti oli kova kiire koko ajan, eikä sitä vähääkään mitä tekee, saa tehdä rauhassa.

Neljäs viikko, ensimmäinen päivä

Selvästi syksy: aamulla kostean koleaa, iltapäivällä vesisadetta, ensi viikolla onkin jo elokuu. Pomot alkavat palailla kesälomilta ja siitä näköjään seuraa, että en enää pääse tekemään kuin ihan rutiinihommia.

• Leivoslaatikoiden taittelua.
• Vaniljakastikkeen pullotusta.
• Suklaaglacen tekemistä.
• Tiskaamista.

Kolmas viikko, viides päivä

• Murokuppien pellitystä ja täyttöä raparperihillolla.
• Vaniljakastikkeen pullotus.
• Suklaaglace.
• Juustokakkupohjia.

Olipas raskas päivä. Puolella työntekijöistä oli lyhennetty päivä, ja siksi oli aamulla hirveä kiire, kun tuotteita piti kuitenkin tehdä yhtä paljon kuin muulloinkin. Yritä siinä sitten keittää yhtä aikaa sokerivettä ja tyhjentää sekoituskonetta vaniljamoussesta ja vielä punnita juustokakkupohja-aineita. Ja välillä ravata ylä- tai alakerrassa hakemassa sokeria ja digestivemuruja ja voita ja murokuppeja ja maitoa ja ties mitä. Väkisinkin siinä unohtuu jotain ja jää roiskeita pöydänkulmaan, ja siitäkös sitten saa kuulla.

Kolmas viikko, neljäs päivä

• Pakastettujen cupcake-leivosten pakkaamista.
• Budapest-leivospohjien raaka-aineiden punnitsemista.
• Marenkia mansikkamarenkileivoksiin.
• Mariannecrushin metsästämistä. (Marianne-crush on Fazerin tuote, jota konditoriassa ja kahvilassa käytetään säännöllisesti, mutta silti sitä toimitetaan vain pienissä 150 gramman pusseissa. Koko talosta niitä löytyi tänään 3 ja vähän päälle eli 500 g, kun olisi tarvittu 800 g.)
• Marsipaanin värjäämistä vihreäksi.

Väsyttää joka päivä vähän enemmän. Onneksi ei ole enää niin kuuma, tai sitten ilmastointi toimii paremmin. Mitenkään kivaa ei ole myöskään 25 kg:n perunajauhosäkkien nostelu ja raahaaminen alakerrasta yläkertaan. Sen voi sentään tehdä äärimmäisen hitaalla tavarahissillä, muuten portaita joutuu ravaamaan ylös alas aika monta kertaa päivässä. Ja pitää muistaa, että kyseessä on melko vanha talo ja korkeat huoneet, eli myös korkeat kerrosvälit.

Kolmas viikko, kolmas päivä

Lopultakin yli puolenvälin, 13 aamua takana ja 12 edessä!

• Murokuppien pellittämistä ja niiden täyttöä raparperihillolla (tällä kertaa lusikalla) ja mansikkamoussella mansikkamarenkileivoksia varten.
• Vaniljakastikkeen pullottamista.
• Fazermint-konvehtien sijoittamista cupcake-leivoksiin.
• Leivoslaatikoiden taittelua.

Tuntuu vähän siltä, että tähän on nyt jämähdetty. Ei juuri uusia hommia, niitä samoja vain, joita tein jo ensimmäisellä viikolla. Kovin paljon erilaisia tuotteitahan konditorialla ei tehdä, mutta jotain mousse- tai juustokakkujen täyttämistä voisi joskus kokeille, ja ehkä marsipaanin kaulaamista mansikka-marsipaanikakun koristeeksi.

Ihmettelen edelleen paria pikku asiaa, osa 3:

• Miksi tiskejä ei mitenkään kuivata, vaan ne laitetaan suoraan tiskikoneesta märkänä säilytyspaikoilleen? Tämä tarkoittaa, että kulhot ja pellit ovat usein märkiä, kun niitä tarvitsee.
• Miksi mantelirouhetta säilytetään kuumassa konditoriassa, vaikka sen säilytylämpö on max. +14 C?
• Miksi henkilökunnan ruokailussa on tuoretta leipää joka päivä, mutta äärimmäisen harvoin mitään levitettä siihen päälle?

Kolmas viikko, toinen päivä

• Suklaaglacen valmistus
• Kalle-kaakakon valmistus(1
• Omenaleivospohjien kaulaaminen viime viikolla tekemästäni santaikinasta
• Budapest-leivospohjien ja suklaakakkujen raaka-aineiden punnitseminen huomista varten (ei niin pikku homma, kun on kyse lähes sadasta kakusta: mm. 13, 5 kg suklaarouhetta...)

1) Selvisi sekin, mitä silloin tällöin päivän tehtävälistassa ollut "kalle" on: se on maidosta, vaniljatangoista ja tummasta suklaasta valmistettu suklaamassa, jota käytetään erilaisten kaakaoiden ja suklaakahvien valmistukseen kahvilassa.

Kolmas viikko, ensimmäinen päivä

• Juustokakkupäivä. Kaksi juustokakkupohjataikinaa (yht. viidestä kilosta voita) ja kakkupohjien muotoilu. Yhteensä kaksi pinnallista juustokakkupohjia, niihin menikin koko aamupäivä.
• Suklaaglacen aineiden punnitseminen huomista varten.

Kuva ei ole tältä aamulta, mutta jonain aamuna sen nappasin junan ikkunasta ehkä Jokelan kohdalla. Saman näköistä on ollut lähes joka aamu.

Toinen viikko, viides päivä

• Vadelmakiillettä juustokakkuihin.
• Kakkujen koristelua (jättikokoisilla pensas)mustikoilla ja mansikoilla. Kaikki marjat ulkomailta, ja on muuten vaikea halkaista mansikka niin, että myös kannasta jää noin puolet molempiin puolikkaisiin.)
• Suklaaglace suklaakakkuihin (myyntinimi taitaa olla "Menorca"-kakku)
• Budabest-leivospohjien paistamista.
• Leivoslaatikoiden taittelua.
• Neljän voikilon santaikina kylmiöön.

Kahvilan puolella on myös myynnissä käsintehtyjä suklaakonvehteja. Yllätys, yllätys: niitä(kään) ei tehdä Fazerilla, vaan ne tuotetaan alihankintana jossain muualla.

Toinen viikko, neljäs päivä

Kolmasosa takana tätä työssäoppimisjaksoa.

• Kakkujen pellitystä.
• Kultapahvisten alustojen leikkausta ananas-kookoskakkuihin.
• Marsipaaniruusujen väsäämistä.

Joku on tilannut lauantaiksi viisikerroksisen hääkakun, joka pitäisi kokonaan päällystää valkoisilla marsipaaniruusuilla. Muutaman tein, mutta ei ole mitenkään varmaa, että ne päätyvät siihen kakkuun...

Toinen viikko, kolmas päivä

• Pohjien pellitys ja vadelmahillon pursotus vadelmasuklaakakkuihin.
• Valtavan leivoslaatikkokasan kokoaminen.
• Suklaaglacen tekeminen: 3 litraa vettä, 2,4 litraa kermaa, kaakaota, sokeria, liivatetta...
• Tummien vetopohjien leikkaamista taas jotain kakkuja varten.

Ihmettelen paria asiaa, osa 2:

• Joka paikassa muistutetaan käsienpesun tärkeydestä, mutta 90-prosenttisella varmuudella käsipaperia ei ole missään. Onko kovin hygieenistä jättää kädet märiksi?
• Konditorian nettisivuilla mainitaan jatkuvasti leivottavina kakkuina mm. kinuski-, prinsessa-, sacherkakku sekä joku ruusunen. No, en ole yhtään noista nähnyt leivottavan ainakaan toistaiseksi. En myöskään bebe- enkä perunaleivoksia.

Toinen viikko, toinen päivä

• 600 murokuppia pelleille, niihin ensin raparperihilloa ja sitten mansikkamoussea pursottaen, ja lopuksi marenkia lusikalla.(1
• 5 kiloa ananasta pieniksi paloiksi gluteenittomia ananas-kookos-kakkuja varten.(2
• Vadelmapyreen sulatus ja sekoitus kiilteeseen juustokakkuja varten.

1) Noiden pursotusten kanssa ei olla kovin tarkkoja, kunhan kaikki täytteet on paikallaan. Ja se marenkikin näyttää lätsähtäneeltä pehmikseltä, mansikka-marenkileivokset eivät todellakaan ole mitään identtisiä symmetrian mallileivoksia.

2) Ananas-kookoskakku on Fazerin vakio-gluteeniton kakku, jota on aina saatavilla. Tosin sekin on virallisesti vähägluteeninen, koska konditoriaa ei mitenkään erityisesti puhdisteta jauhopölystä ennen sen valmistusta.

Toinen viikko, ensimmäinen päivä

Olipas kiva lähteä aamulla huonosti nukutun yön jälkeen kuumeisena sateeseen...No, en jaksanut edes miettiä, mahdanko joutua tänäänkin keittiölle ja onko se jokapäiväistä ja mitä sitten pitäisi tehdä...

En joutunut keittiölle, ehkä se on joku perjantain juttu, kun silloin pitää valmistella ne viikonlopun brunssit, eli ylimääräistä työtä keittiöllä. Sen sijaan tein tavallisen päivän konditoriassa.

• Juustokakkupohjataikina, taikina pohjiksi ja juustomassan kauhomista.
• Raparperin keittoa.
• 7 pellillistä murotaikinalevyjä viime viikolla tekemästäni taikinasta. 

Ensimmäinen viikko, viides päivä

Ei se kauan kestänyt, kun jäin kiinni. Ei, en liputta kulkemisesta junalla (vaikka aamulla olivatkin tarkastajat liikkeellä), vaan töissä heti aamulla osaamattomuudesta. En osannut erotella oikealla tavalla kananmunanvalkuaista. Sen jälkeen sainkin tehdä loppupäivän töitä keittiöllä enkä saanut edes aamupalaa.

En kuvittele, että tätä blogia kovin moni lukee, eikä tuskin kukaan sellainen, joka tuntisi pienen piston siitä, miten kahden vuoden opiskelun aikana jätetään opettamatta moinen taito. Kai senkin vain oletetaan olevan taito, joka PITÄÄ osata noin vain. Tai sitten oletetaan, että kaikilla jotain ruokaan liittyvää alaa opiskelevilla on ollut kotitalous valinnaisena yläasteella, jossa se on ehkä opetettu. Ei, minulla ei ollut. Ei huvittanut valita ainetta, jonka opettaja kannusti muita oppilaita hakkaamaan minua harjanvarrella loppusiivouksen aikana sekä vaati minua syömään rahkajälkiruoan, jonne joku toinen oli tunkenut nakinpaloja.

Niin, ja kaikki muut: saa nauraa ihan vapaasti ja vahingoniloisesti. Sille, että en osaa erotella niitä valkuiaisia ja jos haluaa, niin sille harjanvarrella hakkaamisellekin.

Olin siis keittiöllä toisessa kerroksessa, missä kyllä oli mukavan viileää. Tein valmisteluja viikonlopun brunsseille, eli tietty määrä sitä ja tätä lauantaiksi ja samat sunnuntaiksi. Lättyjä, hilloa, suklaakastiketta, mariannecrushia, voita, sulatejuustoa...Aika isot määrät kaikkea, sen voin sanoa.

Maailma on pieni, ja Suomi ihan mini. Miten sattuikaan, samassa talossa kuin Fazerin kahvila, on myös vaateliike Jokinen, joka (kuten kaikki tietenkin tietävät) on lähtöisin Vammalasta!

Fazer on kuvan oikeassa reunassa, siinä kohtaa missä näkyy kadulla tuoleja pinossa ja seinästä ulkonevat valot ovien yläpuolelle, siis Maxim-elokuvateatterin tällä puolen.

Ensimmäinen viikko, neljäs päivä

Juna oli vartin myöhässä. Ehdin silti juuri ja juuri ajoissa perille.

• Leikkasin taas tummista vetopohjista 80 isoa ja 80 pientä kakkupohjaa.
• Tein 4 kilosta voita santaikinaa ja pakkasin sen kylmiöön myöhempää käyttöä varten.
• Värjäsin noin viisi kiloa marsipaanimassaa Angry Birds -possujen vihreäksi.

Kluuvikadun konditoriaa pidetään melko hyvämaineisena, mutta ihmettelen paria juttua:

• Kahvilassa on ilmastointi, mutta konditoriatiloissa ei. Siellä kuitenkin käsitellään päivittäin runsaasti kermavaahtoa, suklaata yms. massoja, jotka tällaisella helteellä lähes sulavat käsiin. 
• Miksi kaikki työntekijät ovat niin mahdottoman nuoria? Keski-ikä korkeintaan 25 v.
• Minkä alan työehtosopimuksen mukaan 7,5:n tunnin työpäivän aikana saa pitää vain yhden 20 minuutin tauon?
• Talossa on keittiö, leipomo, konditoria ja kahvilamyymälä ja koko ajan näiden alojen harjoittelijoita. Miksi ei nähdä sen verran vaivaa, että hankittaisiin tarpeeksi avaimia ja pukukaappeja kaikille? Kun joka työssä on kuitenkin käytettävä työvaatteita ja ne pitäisi varmaan säilyttääkin jossain siististi ja puhtaasti.

Ensimmäinen viikko, kolmas päivä

Oli pitkä lista tilauksia, mutta työt oli silti tehty puoleenpäivään mennessä. Oikeastihan kaikki pohjatyöt oli tehty jo alkuviikosta ja tänään oli vain jotain viimeistelyä ja pakkaamista.

• Pursotin hillospiraalit niihin eilen leikkaamiini kakkuihin, 72 kpl.
• Sulatin pakastettuja vadelmia ja sekoitin niitä kylmähyytelöön.
• Punnitsin aineet 3 x 7:n pellin kokoiseen budapest-leivospohjaan.
• Sekoitin ja levitin niitä budapest-taikinoita. (Valkuaisvaahtoon sekoitetaan kuivat aineet kädellä, kainaloon ulottuva keinosiementäjänhanska kädessä.)
• Päivän päätteeksi siivottiin perusteellisesti ja kaikki häipyivät paikalta puoli kahdelta.

Paitsi väsymys ja leipomon kuumuus, ongelma on tällä pukeutuminen: aamulla ennen kuutta on ollut 11 astetta ja rautatieasemalle pyöräillessä on pakko pukeutua suht' koht' lämpimästi; päivällä on lähes helle ja aina liikaa vaatetta pukea hikisen leimopon jälkeen.

Ensimmäinen viikko, toinen päivä

Ei niin kuuma kuin eilen, uuni ei tainnut juurikaan olla päällä.

• Pursotin raparperihilloa niihin eilen pellittämiini murokuppeihin.
• Avasin kääreestä 3 kiloa Fazermint-konvehteja.
• Leikkasin vaaleasta vetopohjasta 144 erikokoista pyöreää kakkupohjaa.
• Irrotin jonkinlaisia tryffelikonvehdin puolikkaita muoteista.
• Tein 15 kiloa (10 kg valmista digestivemurua + 5 kg voita) juustokakun pohjataikinaa.
• Tein noin kolmasosasta tuota taikinaa kakkupohjiksi eli tasoittelin muotin kanssa pellille.

Ja löysin vessan, jonne pääsee ilman avainta (sitä avainta ei tule, ja välillä vähän harmittaa seisoskella milloin minkäkin oven takana odottamassa avaamista).

Työvaatteet ovat omat, mutta lounaan saa ilmaiseksi. Ja pienen aamupalan. Näinä kuumina päivinä lisäksi pikkupullon kivennäisvettä. Kahvia saa aamulla, mutta muita kahvitaukoja ei ole. Eikä mitään tehtyjä tuotteita missään tapauksessa saa syödä. Siitä on ihan kirjallinen ohje seinällä.

PS. Tilanpuutteen vuoksi joitain hommia tehdään "etuhuoneessa", pienessä huoneessa josta on iso ikkuna suoraan kahvilaan. Siinähän sitä oli kiva leikata niitä kakkupohjia ison saksalaisen (?) turistiseurueen katsellessa ja selväsi yrittäessä miettiä, mitä ihmeen lättyjä siinä pinosin.

Ensimmäinen viikko, ensimmäinen päivä

Siis Kluuvikadun Fazerilla.

Ylös viideltä (ei vaikeaa, koska en nukkunut tuskin yhtään koko yönä) tarkoituksena ehtiä 5.49:n junaan. Olin niin ajoissa asemalla, että ehdinkin jo 5.36:n junaan. Ei siinä mitään, olinpahan ainakin ajoissa Helsingissä (6.23), mutta siellä satoi ja keskimääräinen kesälämpötila +16 C tuntui hyytävän kylmältä, enkä tietenkään päässyt sisälle minnekään.

Olin sopinut aloittavani seitsemältä, kun kahvilan piti aueta silloin, mutta se avataankin ainakin kesällä vasta 7.30. Yritin sisään takaovesta, joka tietenkin oli lukossa, eikä kukaan sattunut tulemaan töihin juuri silloin. Lopulta täytyi soittaa ovessa olevaan numeroon, ja joku tuli avaamaan.

Sisäänpääsy taitaa tulla olemaan ongelma jatkossakin, avaimia kun ei riitä jaettavaksi harjoittelijoille ja vastaaville. Eikä vaatekaappia pukuhuoneessa.

Konditoriatila on mahdottoman pieni ja kuuma. Onneksi siellä ei sentään leivota mitään pullia tai munkkeja. Kahvila ja myymälä ovat isossa tilassa, mutta takana on sokkeloista ja toiminta ainakin kolmessa kerroksessa.

Tekemistä riitti koko päiväksi ja aika kului onneksi nopeasti.

• Leikkasin 80 isoa ja 80 pienempää pyöreää kakkupohjaa valmiista vetopohjasta. 
• Asettelin ne pahvirenkaisiin (banderolleihin), siis semmoisiin kuin joskus esim. bostonkakun ympärillä.
• Kostutin pohjat sokerivedellä ja pursotin niihin mansikkahillokierteet.
• Keitin (puolalaisia pakaste)raparperipaloja.
• Kaulin 5 pellillistä murotaikinaa omenahyveleivosten pohjiksi ja paistoin ne.
• Taittelin isoja leivoslaatikoita.
• Asettelin 450 murokuppia (mauttomia murenevia kiinalaisia) pelleille ilmeisesti huomista varten.

Kesäloma! Kesäloma! Kesäloma!

Tai no ainakaan ei enää kouluun Järvenpäähän tänä keväänä, Helsingissä ehkä pitää käydä työssäoppimispapereiden vuoksi. Huomenna iltapäivällä klo 16 olisi kevätjuhla, mutta sinne ei tarvitse mennä, enkä siis mene.

Viime viikolla vielä jotain leipomista, tuplajuustosolttiksia (juustoraastetta ja tuorejuustoa täytteenä, kun muuta ei löytynyt), sitruunakristallipullia ja totaalisesti epäonnistunut yritys tehdä romix-sämpylöitä. Ämpärissä luki romix, mutta sisältö taisi olla jotain muuta.

Tällä viikolla siivoamista, pakastimen pesua ja sen sellaista.

Esitin maanantaina suunnittelemani opinnäytetyön aiheen ensi vuoden opettajalle, joka hyväksyi sen. Nyt vain lomallakin jotain teoriaa siihen kirjalliseen osuuteen...

28. ja viimeinen päivä

• Pukukaappi tyhjennetty ja siivottu
• Kahvimuki noudettu taukohuoneesta
• Muovimuki noudettu leipomolta
• Avaimet palautettu Prisman Infoon

Työssäoppimisjakson päättymisen kunniaksi lainaus Tonet (Työssäoppimisen tietopalvelu työnantajille) -sivustolta (http://www03.edu.fi/aineistot/tonet/fin/tyonantaja/index.html):

"Opiskelijan kannalta tärkein henkilö työpaikalla on työpaikkaohjaaja. Työpaikkaohjaaja on haastavan tehtävän edessä ohjatessaan työssäoppijaa. Ohjatessa on kyettävä ottamaan huomioon vaikkapa opiskelijoiden erilaiset valmiustasot suoriutua työssäoppimistehtävistä. Oppijat ovat keskenään hyvin erilaisia, osa innostuu helposti ja tarttuu ripeästi asioihin, osa voi olla hyvinkin arkoja. Opiskelija ei ole alan ammattilainen ja näin hänen tulee saada ammattinsa osaavan henkilön tukea ja ohjausta työtehtävissään. 
 
Perusteellinen tutustuminen opiskelijaan ja hänen taustoihinsa edesauttaa hyvin sujuvaa työssäoppimista. Työtehtäviä voi tavoitteiden sallituissa rajoissa suunnata jonkin opiskelijan taipumusten ja mielenkiinnon mukaan. Tehtävien vaikeusastetta ja etenemisnopeutta tulee säädellä alusta lähtien.

Opiskelija on usein hiukan hämmentynyt ja jännittynyt uudesta oppimistilanteestaan. Pelko ja jännitys ovat oppimisesteitä, jos ne jatkuvat pitkään. Opiskelijaan tutustuminen auttaa purkamaan turhia pelko- ja jännitystilanteita. Erityisesti hiljaisten ja arkojen opiskelijoiden kohtaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Ohjaajan on kerrottava ja näytettävä opiskelijalle työtehtävien ohjeistukset ja seurattava ja tuettava työn suoritusta. Neuvojen ja ohjeiden ymmärtämisen varmistamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Alkuvaiheen jälkeen opiskelijan kiinnostuminen työn sisällöstä lisääntyy. Rutiininomaiset työsuoritukset alkavat toimia ja ohjaaja voi keskittyä opastamaan työsuorituksissa sekä motivoida opiskelijaa tekemään tuottavaa ja laadukasta työtä oikeilla ja turvallisilla työmenetelmillä.

Työtehtävien oppimisen edetessä ohjaaja avustaa ja tukee työsuoritusten entistä syvällisempää oppimista. Opiskelijan on mahdollista saavuttaa itseohjautuvuus, jolloin ohjaajan rooli on enemmän opastava ja neuvova. Tällöin ohjaaja ei anna valmiita ratkaisuja ja ohjeita, vaan opiskelijan on itse pyrittävä muodostamaan työtehtäviinsä ratkaisut, jotka ohjaaja hyväksyy."

25. - 27. päivä

Maanantai

Sitä samaa.

Tiistai

Sitä samaa.

Keskiviikko

No enpä muistakaan koska olisi viimeksi haukuttu yhtä lyttyyn kuin tänään. Eikä ainakaan koskaan missään työharjoittelupaikassa. Parhaani olen aina tehnyt ja yleensä edes pienen kiitoksen saanut. Nyt tuli negatiivista palautetta aikaisempienkin harjoittelupaikkojen edestä, ja enimmäkseen vielä epäolennaisuuksista.

Tarkennus: vappua edeltävällä viikolla kysyin, voinko lähteä perjantaina 4.5. pari tuntia aikaisemmin, ja pitääkö ne tunnit korvata. Vastaus oli, että ei tarvitse, jos muuten teen työtä ahkerasti. No tein.

Vappuaattona totesin, että työtä on paljon ja työntekijöitä vähän, joten voin olla kauemmin, mutta saanko ne tunnit vapaaksi joskus. Vastaus tähän oli kyllä. Tein silloin kaksi tuntia ylimääräistä.

Nämä olivat siis kaksi eri asiaa, kaksi eri kaksituntista. Mutta tänään, kun opettaja lopulta tuli käymään leipomolla ja täytettiin arviointilomake, niin tämmöisestä (aika pienestä asiasta, sanoisin) jaksettiin jauhaa vaikka kuinka kauan, ja kuinka jotenkin juuri sen vuoksi olen totaalisen surkea työharjoittelija, joka ei mitenkään ansaitsisi edes sitä ykköstä, joka lopulta papereihin tuli.

No, muistettiin lisäksi sentään mainita myös se aiemminkin työharjoitteluissa ilmennyt asia, että siitä huolimatta, että olin vain mitätön työharjoittelija, pidin työpäivän aikana kaksi taukoa, mikä on tosiaan aivan anteeksiantamatonta.

20. - 24. päivä

Maanantai

Samaa kuin aina ennenkin. Opettaja kuulemma tulossa keskiviikkona tai torstaina selvittämään muun muassa sitä näyttöasiaa.

Tiistai

Ei mitään uutta.

Keskiviikko

Ei ainakaan opettajaa.

Torstai

Ei tänäänkään. Jotain puhetta siitä, että voisin antaa näytön huomenna. Tehdä jonkun tuotteen alusta loppuun. Ihan kiva, kun en ole kertaakaan ollut taikinantekopäässä. En edes tiedä, missä kaikki raaka-aineet tai välineet (esim. vaa'at) ovat. Taikinan ohje? Nostatusaika? Paistoaika- ja lämpö?

Perjantai

Nukuin pommiin. Tunnin. Myöhästyin silti onneksi vain viisitoista minuuttia. Ihan sama, koska en ilmeisesti edes saa vapaaksi niitä kahta viime viikon maanantain ylityötuntia, vaikka luvattiin.

Ei näyttöä. Ei mitään siihen viittaavaakaan. Pari uutta työtä: ruislimppujen muotoilua ja pellittämistä, sekä karjalanpiirakoiden penkomista isosta ja hyytävän kylmästä Prisman keskuspakastevarastosta. Täytyi välillä käydä vetämässä siviilihousut työhousujen alle ja hakemassa hanskat.

16. - 19. päivä

Maanantai

Operaatio Munkki; koko päivä pakastettujen munkkien latomista pelleille ja uunissa käväisseiden munkkien sokeroimista. Kaksi tuntia ylitöitä.

Tiistai

Vappu ja vapaapäivä

Keskiviikko

Todella hiljaista. Kukaan ei osta juuri mitään, kaikki varmaan vappumunkkien jäljiltä sokerikrapulassa.

Torstai

Hiljaista edelleen. Tehtiin jättierä pullia ensi viikoksi pakastimeen.

Perjantai

Pakkaamista niin kuin aina.

11. - 15. päivä

Maanantai

Samaa vanhaa pakkaamista, välillä pääsin tiskaamaan (vitriinitarjottimia ja taikinalaatikoita)

Tiistai

Prisman elektroninen kulunvalvonta oli aamulla ilmeisesti samaa mieltä kanssani siitä, että olen jo pakannut aivan riittävästi: se ei päästänyt minua sisälle! Kiersin kaikki mahdolliset ovet, mutta ei mistään. Lopulta jouduin soittamaan leipomoon, että seisoskelen täällä oven takana, voisiko joku tulla avaamaan oven. Ei kiva aloitus päivälle.

Keskiviikko

Tämän viikon hiljaisin päivä. Ei edes pakkaamista koko päiväksi.

Torstai

Sitä samaa. Tänään sitten ihan oikeasti laitoin Imatranpiirakoita perunapiirakoiden paikalle. Ai niin, viikon kohokohta: puolet työssäoppimisjaksosta takana!!!

Perjantai

Kun ei tarvitse miettiä sitä, mitä tekee, niin ehtii miettiä kaikenlaista muuta. Kuten esimerkiksi sitä, että tämän työssäoppimisjakson aikana piti antaa näyttö. Mikä näyttö ja mistä? Näyttöä varten pitäisi tehdä näyttösuunnitelma, mutta ei sitäkään voi ihan tyhjästä nyhjäistä. Jos ei näyttöä, niin meneekö koko tämä jakso hukkaan? Ja mitäs sitten tapahtuu?

Perjantai

Niin, perjantai olisi ollut vapaapäivä, mutta käytin siitä hetken opintojen hyväksi:. kävin Helsingissä sopimassa viiden viikon työssäoppimisjakson alkaen 2.7. Paikka on Karl Fazer Café eli Kluuvin konditoria ihan Helsingin keskustassa.

Kahvila-konditoriaa pidetään kai kovin fiininä ja yhtenä Suomen parhaista, mutta ainakin ihan tavallisia ihmisiä siellä näytti olevan töissä. Oletettavasti asiakkaina on etenkin kesällä paljon turisteja, varmaan rikkaita sellaisia, koska kaupungin kallein hotelli Kämp on kadun toisella puolella. No, tuskin joudun siellä juurikaan kahvilan puolelle.

PS. Fazerin bebe-leivokset olivat ihan tasaisia, ei semmoisia muotoiltuja "huippuja" joita koulussa tehdään. Ei siis mitään standardimuotoa niillä.

No olipas tyhjäntoimitusviikko

Ennen harjoittelua varoiteltiin, että SakuStars-viikosta tulee todella kiireinen, korvapuusteja ja croissantteja pitää vääntää niin että niistä näkisi painajaisia vielä yölläkin. Minne se kiire sitten hävisi? Koko viikko on ollut yhtä ja samaa tyhjäkäyntiä, maanantaina (niinkuin jo kirjoitinkin) se tapahtumaturvallisuuskoulutus eikä juuri muuta, tiistaina leivottiin erä jättisuklaacookieita ja keskiviikkona erä vähän pienempiä tuplasuklaacookieita ja kahden litran sämpylätaikina kylmään. Kahden litran! Vammalassa oli ihan rutiinia vääntää kahdeksan litran sämpylätaikina harva se päivä!

200 kilometriä ajoa tällä viikolla aivan turhaan. No, sain eilen jäykkäkouristusrokotuksen koululla, edellisestä onkin aikaa yli 20 vuotta (ja rokotus on voimassa vain 10 vuotta!). Ja sitten saatiin vaaleanpunainen T-paita, lintukuviollinen putkihuivi ja vihreä Keudan avainnauha. Aivan epäreilua silti, että muiden luokkien oppilaat saivat lisäksi hupparin.

Keudan Sibeliuksenväylän koulutusyksikössä (eli siellä, missä minä olen) ei ollut mitään kilpailutapahtumia. Kaikki oli keskittynyt Tuusulanjärven rantaan rakennettuun telttaan tai sitten Wärtsilänkadun yksikköön, jossa näytti eilen olevan aika vilkasta, kun ajoin siitä ohi. 

Välillä taas koulussa

Viikon keskeytys työharjoitteluun. Keudassa järjestetään SAKUstars-tapahtuma, ja pitää olla paikalla leipomassa osanottajille pullia ja croissanteja.

Tänään ei vielä tehty muuta kuin vähän jotain koe-eriä ja iso cookies-taikina pakastimeen. Loppupäivä kului Tapaturmaturvallisuusk...eikun Tapahtumaturvallisuuskoulutustilaisuudessa. Semmoista kertausta, mitä tehdä erilaisten onnettomuuksien sattuessa.

7. - 10. päivä

Koska joka päivä on lähes sitä samaa pakkaamista, joka päivä ei jaksa päivittää edes blogia.

Tiistai

Ei mitää mainittavaa

Keskiviikko

Jos normaaliviikolla tiistai on hiljaisin päivä menekin kannalta, niin tämmöisenä pääsiäisen jälkeisenä tynkäviikkona hiljaisin on sitten keskiviikko.

Torstai

No tämä oli alkulämmittelyä perjantaita ja 13:sta päivää varten, eli epäonnea. Aamulla pakkasin vääriin pusseihin paria erilaista leipää. Onneksi huomasin ja ehdin vaihtaa ne. Sitten laitoin vitriiniin keltaiisa Imatranpiirakoita perunapiirakoiden paikalle, ja kun vaihdoin niitä, ainakin 10 piirakkaa putosi lattialle. No se ei kyllä ole edes promillen tuhannesosaa kaikesta siitä hävikistä, mitä tuollakin leipomolla tulee joka päivä.

Elektroninen avain alkoi temppuilla, enkä päässyt kaikista ovista sisään ja lisäksi palelin koko päivän aivan hirveästi. Mitä sitten varsinaisena perjantaina ja 13:sta päivänä?

Perjantai

Avain temppuili edelleen. Tosi noloa seisoskella oven takana heiluttelemassa sitä lukon edessä, eikä mitään tapahdu. Yritin kysyä asiasta, mutta ei sille kai voi mitään (oikeasti ei harjoittelijan avaimen ole niin väliä). Muuten ei sentään mitään kamalampaa tapahtunut, mutta päivä ja viikko huipentui kyllä kivasti, kun Kelalta tuli hylkäävä päätös koulumatkatukihakemukseen...

6. päivä

Missä on juustot, marengit, korput, jäätelökakut? Ainakin näitä ja jotain muutakin on minulta tiedusteltu, kun pakkaan leipiä kaupan puolella. Enkä tiedä vastauksia, koska en koskaan tee ruokaostoksia Prismassa. Mutta pitäisi kai joskus tehdä sellainen Tour de Prisma, että tietäisi mitä on missäkin ja osaisi neuvoa kyselijöitä.

Mitä tein torstaina:

• Pakkasin leipiä
• Täytin vitriiniä
• Etsin (turhaan) pakastimesta croissantviinereitä ja palelin

5. päivä

Nyt on sitten viikko takana Prisman Fazerilla, ja näyttää siltä että päädyin enimmäkseen pakkaajaksi. Tänään ei mitään muuta, vitriiniäkään ei voinut paljon täytellä, kun tuotteita ei ollut. Karjalanpiirakat sun muut loppuivat kesken. Ja ironista, että nyt availen niitä samoja pakasteberliininmunkkilaatikoita, joita alkuvuodesta isolla Fazerilla pakkasin.

Mitä tein tänään:

• Pakkasin leipiä
• Pakkasin leipiä
• Pakkasin leipiä

Jos nyt jotain kiinnostaa, niin: Onnenleipiä, Ranskanleipiä, Ciabattoja, Rouheciabattoja, Kauraleipiä, Leipurimestarin ruislimppuja, Leipurimestarin juhlalimppuja, Vehnäpatonkeja, Juustopatonkeja, Valkosipulipatonkeja, Hyppysellinen (kyllä, se on sen nimi) luomuleipiä, Pääsiäislimppuja, Herkkuvartaita...en muista, unohtuiko jotain...ai niin, jotain muutakin kuin leipää: Leipurinpitkoja!

4. päivä

Kova lumisade aamulla (eilen ja tänään) + liian pieni pukukaappi = takki on märkä edelleen kun lähtee töistä!

Tiistait ovat ilmeisesti hiljaisia päiviä kaupassa, siis myös kaupan leipomossa. Aikaa jäi tänään siivoamiseenkin.

Mitä tein tänään:

• Harjasin myyntivitriinit jauhoista ja sokerista ennen tuotteiden esillepanoa
• Pakkasin leipiä ja pullia
• Liimailin tuotetarroja paperipusseihin
• Letitin muutaman pitkon (eikä kukaan sanonut mitään, vaikka ne eivät niin kauniita olleetkaan)

3. päivä

Mitä tein tänään:

• Vitriinin täyttämistä
• Leipien pakkaamista ja viemistä kaupan puolelle
• Karjalanpiirakoiden pellittämistä
• Munkkien sokeroimista

Eli ei mitään uutta. Taitaa tulla olemaan tätä samaa seuraavat kuusi viikkoa.

2. päivä

Aamulla eksyin Prisman parkkihalliin, kun yritin töihin sitä kautta, mutta lopulta löysin perille...ihan liian isoja tiloja!

Päivä kului enimmäkseen pakatessa ja ylläpitäessä myyntivitriiniä koko ajan mahdollisimman täynnä.

Mitä tein:

• Laitoin tuotteita (enimmäkseen pakasteesta paistettuja) vitriiniin
• Pakkasin sämpylöitä pusseihin, punnitsin ja hinnoittelin
• Pellitin ciapatta-sämpylöitä

Koska kuvia ei tuolla ehdi ottaa, enkä tiedä edes saisiko, niin tässä kuva viikonlopun risteilyltä Silja Symphonyllä eli laivan kylmien ruokien kokin Anne Lindströmin marsipaanitaidonnäytteitä. Tähän kun pystyisi:

1. päivä

Torvisoittokunnan fanfaarilla alkoi tämä työssäoppimisjakso. Sattui nimittäin niin, että Hyvinkään Prisman avajaisia (remontin jälkeen) vietettiin tänään. Ja jouduin tietenkin menemään sisään kahdeksalta samassa ruuhkassa kuin avajaiskakkukahvien perässä ryntäävä lauma.

Ihmeen hiljainen päivä sitten kuitenkin lopulta oli. Suurin osa ihmisistä ei varmaan edes käynyt kaupan puolella, vain juomassa ne kakkukahvit aulassa.

Mitä tein tänään:

• Pakkasin vastapaistettuja rouheleipiä
• Muotoilin jostain vehnäleivästä renkaita (siis pötköstä rengas)
• Settasin rouheleipiä
• Sokeroin namimunkkeja
• Letitin muutaman pitkon
• Yritin tehdä osani 14 kg:n sämpylätaikinan urakassa
• Pakkasin ranskanleipiä
• Täytin myyntivitriiniä

Ruokailua ei ole, paitsi poikkeuksellisesti tänään avajaisten kunniaksi henkilökuntakin sai broileriwokkia ja kakkukahvit. Ja joskus puolenpäivän jälkeen sain pukuhuoneesta pukukaapin tai oikeastaan -lokeron. No, ainakaan ei tarvitse kuljetella työvaatteita mukana (omat työvaatteet ja -kengät). Ja sainhan myös elektronisen kulunvalvontaläpyskän  / avaimen, jolla pääsen huomenna seitsemältä sisään.

Se oli tältä erää sitten siinä...

Koulu ohi toistaiseksi, huomenna työssäoppimisjaksolle Hyvinkään Prismaan Fazerin lähileipomoon. Siellä kaksi päivää ja kaksi nelipäiväistä viikkoa, ja sitten viikoksi koululle leipomaan SakuStars -kilpailujen kahviloihin. Ja sitten vielä neljä viikkoa työssäoppimista.

Viime viikolla en saanut aikaan muuta kuin kuorrutusta vaille valmiita bebe-leivoksia, ja tällä viikolla aika epäonnistuneita korvapuusteja. Aika turhauttavaa näin tehoton koulunkäynti.

Messuilla Helsingissä

Päästiin sitten ihan pääkaupunkiin Messukeskukseen Gastro-messuille. Ehdin kuin ehdinkin parkkipaikan metsästyksen jälkeen yhdeksän junaan kohti Pasilaa. Messukeskushan on sitten siinä melkein Pasilan rautatieaseman vieressä.

Kaikenlaisia maistiaisia oli paljon tarjolla, pieniä mutta täyttäviä. Ja kaikenlaista muuta pientä tavaraa (erityisesti kasseja) kertyi jonkin verran. Tulipa maistettua esimerkiksi suklaakebabia, joka ei kyllä ole mitenkään järkevä keksintö: omituisen makuisen keltaisen lätyn päälle valutetaan mangohilloa ja pursotetaan kermavaahtoa ja ripotellaan suklaalastuja. Kääräistään jonkin sortin wrapiksi ja ripotellaan lumijauhetta päälle. Ei maistunut oikein miltään ja oli hankala syödä.

Muuten oli jonkin verran viihtyisämpää kuin viime syksynä Pirkkahallin Elintarvikemessuilla. Näytteilleasettajia oli enemmän pienemmässä tilassa, ja väkeä aika paljon. Kehtasi paljon paremmin rohmuta niitä maistiaisia ja mainoskyniä. Ja pikku yksityiskohta: vaikka messujen nettisivuilla ja esitteessä mainittiin monta kertaa, että ikäraja on 18 vuotta, niin 17-vuotiaat luokkakaverini pääsivät sisään ilman mitään ongelmia.

Jäi sitten kolmipäiväiseksi tämäkin työviikko...

...kun aamulla sattui pieni avainkatastrofi, ja sen jälkeen olisin ehtinyt olla koulussa vain tunnin, joten en ajanut viittäkymmentä kilometriä sen vuoksi.

Maanantaina paistoin ne perjantain epäonnen solttikset, ihan hyviä niistä kiireelläkin tehtyinä tuli, ja kaupaksi menivät.

Tiistaina aleksanterinleivoksia. Idea eri väreistä oli ihan hyvä, mutta toteutus ontui: valkoinen pomadajauhe oli liian kosteaa ja paakkuuntunutta, eikä siitä tullut tasaista kuorrutusta sitten millään. Ja vihreä värikin oli ihan väärä.

Vaaleanpunainen pomadajauhe käyttäytyi niinkuin pitikin, ja niistä tulikin lähes oikean näköisiä.

Keskiviikkona tein hasselpähkinärouhepikkuleipiä ja viimeistelin jonkun toisen tekemät kinuskimuffinsit, niin että niiden herkullinen ulkonäkö on ihan minun ansiotani.

Jossain välissä ehdin myös paistaa jo ennen talvilomaa tehdyt kampa- ja raeviinerit. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä niiden kohtaloa, mutta pakastimestahan ne löytyivät.

Onnistui ja ei

Kolmipäiväinen viikko. Keskiviikkona tein kristallipullia sitruunatäytteellä. Täytyy kyllä sanoa, että onnistuivat ja olivat äärettömän herkullisia.

Sitten torstaina oliivileipäsiä, eli pieniä leipiä joiden taikinassa oliiviöljyä ja päällä mustia oliiveita ja oliiviöljy-pizzamauste-valkosipulivoitelu. Kai nekin onnistuivat, mausteet vain eivät olleet minun makuuni.

Ja tänään perjantaina taas kerran totaalinen epäonnistuminen: solttistaikina repesi kappaleiksi viimeisellä kaulauksella, eikä niin tietenkään saa käydä. Eli sitten koko taikina uusiksi. Onneksi tarkoituskin oli tehdä ne pakastimeen ensi viikkoa varten, mutta kiire tuli silti lopussa. Ai niin, täytteeksi niihin tuli fetajuustoa, sipulia (ihan aitoa, en jaksanut etsiä ohjeessa mainittuja pakastesipulikuutioita), juustoraastetta ja oliiveja (taas! joka päivä oliivien paloittelua!).

Taas uudessa paikassa

Talviloman jälkeinen viikko oltiin eri luokassa kuin sitä edeltävä. Kokonaan eri rakennuksessakin. Puolet ajasta menee tavaroiden etsimiseen ja erilaisten koneiden käytön opettelemiseen. No, tämä viikko oli melkein viimeinen Paatela-rakennuksen leipomolla, enimmäkseen ollaan Puistolassa. Hyvä niin, Paatelan leipomo on vanha ja ahdas ja lievästi sanoen epämääräinen, Puistolassa on uudempi leipomoluokka ja toimivat koneet.

Yläkuvissa viikon tuotteet, siis ne jotka tein yksin alusta loppuun: feta-pinaattileipiä, sitruunakakkuja, kinkkumuffinseja ja pannupullaa. Tänään oli lyhyt päivä ja tein vain mokkapiirakkapohjan, pakastimeen myöhemmin kuorrutettavaksi.

Hauskaa Talvilomaa!

Juuri kun ehti oppia edes jotenkin toimimaan leipomoluokassa, alkaa talviloma, ja sen jälkeen taas eri luokkatila.

No, eilen tein joka tapauksessa ruislimppuja siitä maanantaista lähtien käymässä olleesta juuritaikinasta. Viimeisen yön se lopulta oli tarpeeksi lämpimässä, kolminkertaisen arinauunin päällä.

Tänään jotain leipää valmiista seoksesta. Enimmäkseen vehnää ja jotain siemeniä.

Edelleen kesken opintoviikkojen selvittely Vammalan ammattikoulun kanssa. Ja Järvenpäässä ongelmia käyttäjätunnusten kanssa: pääsen koneelle ja WinhaWilleen, mutta en reseptien teossa tarvittavaan Jamix-ohjelmaan enkä sähköpostiin. Vasta puoliksi oppilas?

Viikot sen kun vähenee...

...eikä edessä olevat kouluviikot niin kuin luulisi, vaan suoritetut opintoviikot. Sillä mitä enemmän yritän selvittää, kuinka paljon olen opiskellut Vammalassa, niin joka kerta viikot vain vähenevät. Ennen joulua oli puhetta, että takana on yli puolet, nyt tuskin kolmannestakaan. Tosiasiassa Vammalan ammattikoulu on kadottanut jonnekin reilusti toistakymmentä suorittamaani opintoviikkoa.

Sitten tämän päivän ja eilisen ohjelmaan. Eilen tein rae- ja kampaviinereitä pakkaseen, ja tänään paistoin osan niistä. Suht koht onnistuneita, vaikka tehtiinkin eri tavalla kuin Vammalassa: hillo ja vaniljakreemi lisättiin vasta kohotuksen jälkeen ja eri järjestyksessä. Tänään tein vehnärouhesämpylöitä ruokailuun.

Noin yleisesti voi sanoa, että siivoaminen ei ole joka päivä niin perusteellista kuin Vammalassa (jossa se tuntuikin usein turhan perusteelliselta) ja hävikkiä tulee muillekin kuin minulle (vrt. maanantain kaneliässät).

Katastrofaalinen ensivaikutelma

Eli hyvin huonosti meni mutta menköön. Sain tehtäväksi tehdä kaneliässiä. Noin ihan rehellisesti ottaen olen tehnyt niitä muistaakseni kerran joskus kauan sitten, joten pieleen meni: voi oli liian kylmää (suoraan kylmiöstä) enkä jaksanut odotella sen lämpenemistä, ja taikinasta tuli ihan liian kovaa pursotettavaksi.

Tein sitten uuden taikinan, jonka pursottaminen oli kivaa kaikkien muiden katsellessa, kun olivat jo työnsä saaneet valmiiksi. Saivatpahan ensivaikutelmaksi leipurintaidoistani sen, etten osaa mitään. No, en ole ihan varma osaanko, ja ainakin oudossa paikassa ei löydä mitään eikä tunne tapoja muutenkaan.

Jossain välissä (siis siinä, kun olin myöhästynyt oikeaa paikkaa etsiessäni ja ja sen ensimmäisen kaneliässätaikinan) tein ruisleivän juuren. Ei näyttänyt alkavan käymään sekään kunnolla.

Hälsningar från Träskända!

Eli eilen siirryin tämän opiskelun puitteissa taas enemmän etelään, Järvenpäähän Keudan ammattiopistoon (Sibeliuksenväylän yksikkö).  Parin päivän perusteella en osaa sanoa vielä paljon mitään, mukavia ihmisiä ja kauheasti selvittelemistä asioissa. Loppuviikko vapaata, kun muilla on tietotekniikkaa.

Eilen oli palautekeskustelua työssäoppisesta (siis muut olivat 4 viikkoa). Jokaiselta kysyttiin, voisiko paikkaa suositella muille, ja sai rehellisesti sanoa jos oli sitä mieltä, että ei. Reilua.

Muutenkin lukujärjestykset näyttävät kevyemmiltä kuin Vammalan ammattikoulussa. Ja vaihtuvat joka viikko, siis lukujärjestykset. Koulu alkaa aamuisin aikaisintaan 8:15 ja päättyy yleensä useimmiten joko 14:05 tai 15:10, neljään asti kestäviä päiviä ei näytä olevan seuraavan parin kuukauden aikana kuin yksi.

Ruokailussa ateria täytyy kuitata Kela-kortilla. Muuten vähän samanlaista kuin Vammalassa, paitsi ateriavaihtoehtoja on joka päivä kolme. Jälkiruokia ei ole näkynyt.

Ensi viikolla sitten koulun leipomolle. Opinkohan siellä koskaan kiinnittämään kaulinkoneen telat oikein?

Ohi on

...ainakin tällä kertaa Fazerilla.

On ollut pari iltaa niin kiireistä, etten ole ehtinyt päivittää blogia, mutta tässä lyhyesti, mitä uutta tapahtui niinä päivinä:

Keskiviikko

Kaksi lavallista juustosämpylöitä (720 pussia, 3600 sämpylää) oli pakattu väärällä päiväyksellä. Ne täytyi avata ja heittää uudelleen pakkauskoneen liukuhihnalle.

Torstai

Pakkasin berliininmunkkeja pakastukseen eli 3 x 12 kpl munkkeja pahvilaatikkoon, jonka liukuhihna kuljetti suljettavaksi ja teipattavaksi ja sitten laatikko täytyi nostaa lavalle. Täydet lavat vietiin ns. tunnelipakastimeeen, jossa on -30 astetta ja munkit jäätyvät nopeasti. Seuraavana päivänä lavat täytyy kelmuttaa ja siirtää tavalliseen pakastinhuoneeseeen (-18).

Muutenkin oli kylmä, talven kylmin päivä (tähän mennessä, mutta toivottavasti myös tämän jälkeen) ja leipomollakin oli tosi kylmää välillä, varsinkin silloin kun lastauslaiturien ovet olivat auki. Ylimääräisen pitkähihaisen takin sai päälleen, mutta ei semmoinen keinokuituinen vaate paljon lämmitä. Ja oli tosi hyvä idea laittaa puuvillahanskat kumisten alle: ne tulivat kosteiksi hiestä ja sitten vasta kylmät kädet olivatkin.

Perjantai

Kovasta pakkasesta johtuva ilman kuivuus ja jatkuva kumihanskojen käyttö aiheuttivat lopulta aika ärhäkän ihottuman kämmenselkiin. Onneksi sitä ei huomannut, kun tietenkin oli hanskat koko ajan kädessä, tosin loppupäivän puuvillaiset ja vähän kömpelöt.