Lava-ammuntaa?

Lava-ammuntaa oli muistaakseni joku kotimainen stand up -komediasarja, mutta Fazerilla lavojen ammunta on jotain ihan muuta: sillä tarkoitetaan valmiiiksi pakatun kuormalavan kuittaamista viivakoodinlukijalla.

Siis seitsemäs päivä Fazerin leipomolla eikä mitään uutta: sokeripullien pakkausta ja iltapäivällä berliininmunkkien. Viime viikolla lupailtiin, että voisin tällä viikolla päästä tuotantopuolelle, eli taikinantekoon ja paistoon, mutta vahvasti epäilen...

Miksi työssäoppimisjaksoja yleensä on?

Kun jaksolla oppii vain sen yhden tietyn työpaikan tavat ja käytännöt, jotka eivät kuitenkaan toimi missään muualla? Ja se, että näyttö pitää tehdä työssäoppimispaikassa, on äärimmäisen epäreilua ja -tasa-arvoista, koska työpaikat ovat niin täysin erilaisia.

Tänään sokeriopullien pakkamista ja sämpyläuunin vahtimista, sekä joitain uusia hommia: pakkasin nitä sämpylöitä, puhdistin pullanpussituskoneen paineilmalla ja lopuksi vielä nostelin tulikuumia munkkeja liukuhihnalta pelleille (tuleviksi berliininmunkeiksi) ja osa liukui suoraan sokeroitaviksi perushillomunkeiksi.

Miksi Fazer tekee Oululaisen munkkeja?

Neljäs ja viides päivä Fazerin leipomolla väsyttivät niin, että vasta nyt sunnuntaina jaksan ajatella tänne kirjoittamista.

Torstaina Oululaisen Vadelmamunkkien pakkaamista, ja vähän sokeripullien syöttämistä pakkauskoneeseen. Perjantaina samaa munkkihommaa ja leivoslaatikoiden kokoamista.

Munkkien pussituskone jumittui useamman kerran, todennäköisesti joka paikkaan tunkeutuvan rasvaisen sokerin vuoksi. Ja välillä se pussitti kuuden sijaan 9-10 munkkia. Puhdistusta ja korjausta odotellessa ei voi muuta kuin odottaa, vaikka onkin sellainen tunne, että pitäisi tehdä koko ajan jotain.

Olen päässyt myös käyttämään semmoisia "huipputeknisiä" laitteita kuin viivakoodinlukija (käytetään valmiiksi pakatun lavan kuittaamiseen) ja pumppukärry. Sekä jätepuristin.

Miksi leivoslaatikot pitää yhä koota käsin?

Kolmas päivä Fazerin leipomolla.

Jos berliininmunkit muuttuvat taikinasta pinkeiksi hillotetuiksi leivonnaisiksi käsin koskematta, miksi ihmeessä ei ole konetta kokoamassa niille laatikoita ja pakkaamassa, vaan laatikot pitää koota käsin ja siirtää munkit niihin?

Tästä voi päätellä, että kokosin tänään niitä laatikoita noin 275 kappaletta. Sen jälkeenm, kun olin pakannut pullia ja vahtinut muutaman tunnin sämpyläuunia.

Miksi berliininmunkki on berliininmunkki?

Eikä vaikka lontoonmunkki? Eli toinen päivä työssäoppimista tällä erää.

Sitä samaa Sokerileipurin pullien ja berliininmunkkien pakkaamista kuin eilenkin, sämpyläuuunin eteen en tänään joutunut. Aivan hirveän nopea ja tehokas pitäisi olla, mutta kumpi on tärkeämpää, työn laatu vai määrä?

Noiden edellä ja eilen mainittujen tuotteiden lisäksi Hyvinkään Fazerilla leivotaan patonkeja, ruisvehnäsämpylöitä, hillomunkkeja ja munkkirinkilöitä. Lisäksi paistetaan pakasteena jostain muualta tulevia dallaspullia,

PS. Berliininmunkki on ihan oikeasti kotoisin Saksasta, siis varmaan myös Berliinistä. Ihan totta puhuen en olisi uskonut, mutta niin se vain on. Täällä yksi ohjekin saksantaitoisille: http://www.rezepte-nachkochen.de/rezepte/berliner.php.

MIten voi Suomeen mahtua niin monta juustosämpylää?

Eli ensimmäinen päivä Fazerin leipomolla.

Iso teollisuusleipomo on iso teollisuusleipomo, sehän on selvä. Ei siellä muuta ole kuin erityyppistä liukuhihnatyötä. No ainakin saa nähdä livenä ja toiminnassa koneita, joista koulussa vain kerrottiin: munkinpaistorata, hillotusautomaatti, jäähdytysrata ja jopa pomadointirobotti (!). Niin ja se kiertoarinauuni, josta tuli niitä otsikossa mainittuja juustosämpylöitä aivan käsittämättämän suuri määrä jopa niinä neljänä tuntina, joina yritin erotella joukosta myyntiin kelpaamattomat sampylät.

Aamulla ensin Sokerileipurin pullien tarkastusta (onko pussissa 6 kpl vai kenties 5 tai 7?) ja leipomolaatikoihin pakkaamista, sitten niitä Juustosämpylöitä ja päivän lopuksi Berliininmunkkien pakkausta.

'Työvaatteet on talon puolesta, neppareilla napitettu paita jossa taskut (niin todella) ja kuulosuojaimet, vaaditut turvakengät saatu lainaksi. Korujen osalta käytäntö on tiukka, edes korviksia ei saa olla, tosin ei niitä kuulosuojainten alla haluaisi käyttääkään.

Vaihtelu virkistää?

No ainakin se väsyttää, ja varsinkin sen vaihtelun valmistelu. Siitä vaihtelusta tarkemmin myöhemmin...

Joululoman jälkeen tehtiin töitä vähän eri tavalla, jokainen teki omat tuotteet alusta loppuun. Sitruunamuffinseja viime viikolla ja tällä viikolla luomutuoteleivontana talvipullia, perunapiirakoita ja baselinleipää. Viime viikolla lisäksi vähän kakun pohjustusta ja kakkukoristeen tekoa.

Kuvassa vasemmalla kaalimatosydän; kyllä, kyllä, Mira ja muut: ei tarvitse erikseen kommentoida, se on todella ruma ja varmaan niinkuin päiväkotilaisen tekemä (mitä en kylläkään voi tietää kun en koskaan ole päiväkodissa ollut).

Mihin se joulu meni?

Reilun kahden viikon joululoma takana, mutta liian äkkiä se meni; tuntuu siltä ettei joulutunnelmasta ehtinyt juuri nauttia.

Nyt kolme ja puoli viikkoa koulua ennen työssäoppimisjaksoa. Luomuleivontaa ja gluteenitonta ja yritystoiminnan rippeitä. Pitkiä ja raskaita kahdeksan tunnin koulupäiviä.