Hyvää Uutta Vuotta!

0

Hyvää Joulua!

1

2

Ystävä hyvä, relaa jo vähän,
pysähdy hetkeksi vaikkapa tähän.
Jouluna on turha höösätä suotta,
sitähän kerkeää pitkin vuotta.
Teetpä sitten tuota tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelma ja tuoksut!

3

...yötä jouluun!!!

Viimeinen varsinainen koulupäivä tänään, ei tehty juuri muuta kuin siivottiin ja päästiinkin jo yhdeltä. Huomenna vielä aamulla joulupuuro koululla ja joulukirkko, sen jälkeen MAHTAVA 18:n päivän loma!!!

Tappava ase

Ainakin melkein. Alakerran varaston ovi on repeytynyt ja siinä on TODELLA terävä metallipiikki, johon sormeni osui, kun olin menossa hakemaan bostonpullavuokia. Taas laastari sormessa koko päivän, ja huomisenkin. Todellinen työturvallisuusriski tuollainen piikki on joka tapauksessa, ja pitäisi korjata ihan heti. (Kuva on epätarkka eikä anna oikeaa kuvaa mittasuhteista, mutta en siinä huonossa valossa saanut parempaakaan.)

Joulutorttuja enimmäkseen tänäänkin. Yksi bostonkakku ja muutama tähtipulla. Saa pikkuhiljaa joululeivonnaiset riittää.

Ja viimeviikkoisen kokeen palautus: ykkönen tuli, mutta en enempää odottanutkaan. Ainakin meni läpi.

4

5

Oi jospa ihmisellä ois joululoma jo

Mutta kun ei vielä. Kaksi koulupäivää + joulujuhlapäivä ja sitten vasta.

Tänään 120 minipizzaa. Lehtitaikinanasta. En maistanut, mutta ei kovin herkullisilta näyttäneet, lehtitaikina ei oikein sovi pizzapohjaksi.

Ja oli ihan ennenaikaista eilen kuvitella, että osaisin käyttää kaulinkonetta; tänään onnistuin heti aamulla saamaan sen täysin jumiin, ja taikinaa oli tiukasti joka paikassa. Eli en edelleenkään osaa.

Iltapäivällä onnistuin jostain saamaan sormeeni viiltohaavan, joka onneksi ei ollut kovin syvä, vaikka aluksi verta runsaasti vuotikin.

Eikä sitten tänäänkään ollut alkusammutusharjoitusta niinkuin piti. Johtui varmaan unohduksesta.

Miksi joulutähdissä on kuusi sakaraa?

Tai ainakin näissä vaaleissa piparipullan tähdissä, joita tein tänään. Niitä siis ei paisteta erikseen, vaan vasta pullan, limpun tai omenamuroleivoksen päällä.

Omenamuroleivoksia tein myös, aika monivaiheinen työ, mutta äärimmäisen herkullisia. Onneksi murotaikinakupit oli valmiina, laitoin täytteen (vaniljakreemiä, omenapalahilloa, rusinoita ja pakastettuja omenakuutioita) ja piparitähden päälle. Leivokset voideltiin ja raesokeroitiin vielä ennen paistoa, ja sen jälkeen lumijauhetta eli hienoa tomusokeria. Niitä tekisi kotona, jos olisivat yksinkertaisempia.

Tänään alkoi vähän tuntua siltä, että saatan ehkä joskus oppia käyttämään kaulinkonetta. Ei mennyt pahemmin pieleen kertaakaan, kun saa ihan rauhassa yksin tehdä.

Niin, ne kuusi sakaraa? Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että oikeassa joulun tähdessä on VIISI sakaraa!!!

Teoria saisi jo riittää

Ei jaksa kokeita samasta aiheesta viikon välein! En yhtään tiennyt, mitä oikein olisi pitänyt lukea ja luin ihan väärät asiat. Tosi loogisesti ajattelin, että koska opettaja paasasi kananmunasta monta päivää, niin ei varmaan kysy kokeessa mitään, enkä jaksanut niitä munajuttuja lukea. Ja tietenkin niistä kysyttiin. Epätoivoista. Saisi edes ennen joulua tietää, pääsikö läpi, niin tietäsi lukeeko uusintaan vai uuteen kokeeseen, joka on heti joululoman jälkeen.

Puolentoista tunnin luento tulipalotilanteessa toimimisesta aamulla, mutta alkusammutusharjoitus siirtyi kovan (21 astetta) pakkasen vuoksi perjantaiksi. Onneksi aiheesta ei ole koetta eikä minkäänlaista testiä.

Enkeleitä onko heitä

Näin viime yönä sen verran pahaa unta, että heti aamulla tiesin jotain menevän pieleen tänään. Koulun pihassa sitten huomasin, että olin unohtanut vaatekaapin avaimen kotiin toiseen laukkuun, kun viime tipassa ennen lähtöä vaihdoin kamat isompaan laukkuun! Ja kaapissa tietty ovat työvaatteet ja -kengät. Olisin ehkä muuten palannut takaisin sitä avainta hakemaan, mutta tänään ei voinut myöhästyä, kun heti aamulla oli hygieniapassitesti. No sitten muistin, että koulun alussa oli puhetta siitä, että kaappeihin on vara-avaimet koululla, ja niin onneksi olikin. Eli pääsin kaappiin ja sain tavarani.

Niin, se hygieniapassitesti. 39 pistettä 40:stä, eli taas yksi väärin. Mutta kuusi virhettä sallittiin, eli pääsin läpi ja saan sen hygieniapassin, joskus joulun jälkeen sekin.

Ja niistä otsikon enkeleistä: tein enkelipipareita, ylhäällä kuvassa, jos noista jotain selvää saa. Hankalan mallinen piparimuotti, toisista tuli laihempia ja toisista lihavampia, ja jalat katkesivat helposti, siis taikinassa...

Minä kyllä opin lapsena kiiltokuvista, että enkelit ovat vähän erinäköisiä kuin nuo piparienkelit, vaikkapa tämmöisiä (no, ei ne vanhoissa kiiltokuvissa ehkä IHAN tämmöisiä olleet, mutta siivet ovat ainakin oikeaa kokoluokkaa):

Työturvallisuuskortti tulossa...

...kunhan vaan ehtivät tehdä kortit. Korttikoe oli helppo, sain 35 pistettä 36:sta mahdollisesta eli yksi tehtävä väärin. Ei kyselty omituisista termeistä, kuten energian erottaminen, sokeointi tai suojaerotusmuuntaja, jotka mainittiin koulutusaineistossa. Eikä mitään nippelitietoja, kuten telineen kaiteen korkeus tai mitä ovat R- ja S-lausekkeet.

Vähän jotain viikon lopuksi

Raskas päivä tänään. Aamulla tein kovalla kiireellä ison taikinan tyrväänlimppua varten ja sitten imellyksen ensi viikoksi. Yhdentoista aikaan näytti hetken siltä, että päivän työt on tehty ja loppupuolen koulupäivästä voisi vain kevyesti pakkailla tai jotain. Mutta menikin kiireiseksi tiskaamiseksi, käsin ja koneella.

Jossain välissä ehdin juuri ja juuri käydä maksamassa tämän syksyn ostokseni, 12,70 €. Pitää keväällä vähän hillitä ostelemista. Niin, siis todellakin me maksamme kaikista leipomotuotteista joita ostamme, vaikka itse teemme.

Lopuksi tehtävä, joka tehtiin kevennykseksi keskiviikkona. Saa nauraa, kunhan on huolellisesti lukenut:

Pitäisikö joku otsikko keksiä?

Neljä tuntia leipomolla ja melkein koko aika meni noiden oikealla näkyvien vaniljavannikkeiden tekoon. Ensin voi-vehnäjauhovaahto (?), siihen sokeria ja munia, ja sitten koko kolmen kilon taikina pursotettiin pellille rinkuloiksi. Voisivathan ne symmetrisempiäkin olla, mutta homma otti aika kovasti hartioihin.

Lopuksi vielä mittasin valmiiksi huomisen tyrväänlimpun kuiva-aineet, aika iso keko eli limppuja tulossa runsaasti.

Päätä alkoi särkeä jossain vaiheessa aika kovin, eikä kaksi viimeistä mikrobiologian tuntia olleet mitenkään hauskoja.

Jotenkin vaan välillä harmittaa tietyt jutut. Luokalla on yksi oppilas, joka ei tee kerta kaikkiaan yhtään mitään. Tai tekee: tuijotta ja seisoo kädet taskussa. On jokaisen oma asia haluaako oppia mitään, mutta välillä tänään teki mieli sanoa jotain tosi tylyä, vaikka "Painu h**tiin siitä tuijottamasta ja tee jotain hyödyllistä, tiskaa vaikka!!!"

No en sanonut, yritän vaan kestää. Lisäksi pukuhuoneessa on menossa jonkinlainen äänetön reviiritaistelu; kolmosluokkalaiset ovat tietenkin tottuneet viime vuonna elämään siellä kuin pellossa, ja nyt tekee tiukkaa antaa meidän luokalle tilaa. Nimilaput häviää kaappien ovista ja kenkiä löytyy omituisista paikoista. En tiedä, pitäisikö suhtautua "aikuismaisesti" vai yrittää palauttaa itsensä siihen, millaista oli kiusanteko 16-19 -vuotiaana.

Eilisestä kokeesta taas kakkonen, arvaamalla olin selvinnyt liha- ja kalakysymyksistäkin. Olihan helpotus laskea kaappiin se elintarviketeknologiakirja, toivottavasti ei enää tarvita sitäkään.

Pimeää aamulla ja pimeää illalla

Siis ihan käsittämätöntä! Kirjoitin päivällä pitkät pätkät ja yhtäkkiä kaikki hävisi! Älytön blogi!

Niin tuosta pimeästä. Kun on koulussa kahdeksasta neljään, ei ehdi nähdä, jos joku valoisa hetki päivällä olisikin. Muutenkin tosi väsynyt, kun en ole kahteen yöhön juuri nukkunut. En jaksanut edes eilen päivittää blogia, vaikka leipomolta pari kuvaa ja juttua olisi ollutkin.

Tänään aamulla koe kirjasta Elintarvikealan perusteet, tietty kysymykset olivat lihasta ja kalasta, joita koskevia osioita en jaksanut kunnolla lukea. Ei muuta väliä, kun läpi pääsisi.

Kokeita muutenkin ihan liikaa. Ensi keskiviikkona raaka-aineista, maanantaina työturvallisuuskoulutus ja todennäköisesti siihen liittyvä työturvallisuuskorttikoe, ja tiistaina hygieniapassitesti. Apua.

Ja lopultakin näin 29.9. pidetyn mikrobiologian kokeen tuloksen, 2+. Noin nelosesta kymppiin -arvosteluasteikkoon tottuneesta tuntuu aika mitättömältä, mutta ykkösestä kolmoseen -asteikolla ihan hyvä.

Lopuksi vielä pari kuvaa ja sanaa eilisestä:

Vasemmalla tähtipullia. Kukaan ei onneksi huomannut, että aluksi oli kahden litran taikinaan tarkoitettu vesimäärä, ja muita aineita puolet pienempään taikinaan. No, nopealla korjauksella ei tullut maku- eikä näkövahinkoja.

Oikealla setsuurilimppuja eli vaaleita joululimppuja.

PS. Tasan kaksi viikkoa koulua ennen joulua!!!

Kolme päivää viikonloppua

Maanantai kun on itsenäisyyspäivä. Tänään koulussa sen kunniaksi kahvit ja itsenäisyyspäiväleivokset, ne joihin tehtiin lippuja viime viikolla. Leivokset oli tehnyt joku muu, me vain leikattiin ja liputettiin ne aamulla.

Leikkaamaton "leivos" oli 55 x 43 cm, ja kolmesta pohjasta piti saada n. 200 palaa.Laskin noin äkkiä, että 11 kpl toiseen suuntaan ja 7 toiseen, eli 5 x 6 cm kokoisia paloja. Turhaan jäi kuitenkin ylimääräistä reunaa, muut osasivat leikata paremmin. No, liput tekivät ne kuitenkin aika hyvän näköisiksi silti.

Ai niin, olen unohtanut mainita, että koulussa oli jouluateria toissapäivänä eli keskiviikkona, ja torstainakin syötiin sen rääppeitä. Ihan hyviä ruokia, lautaselle vain ei mahtunut kovin paljon eikä toista kierrosta jaksanut odotella.

Nyt kai oikeasti pitäisi aloittaa kokeisiin lukeminen, kolmet kokeet tiedossa. Ensi viikolla elintarviketeknologiaa, seuraavalla leipomisen raaka-aineita ja joululoman jälkeen mikrobiologiaa. 

Mitä opin tänään? Leikkuulautojen värit!

Sininen = kala

Punainen = liha

Keltainen = kana

Vihreä = vihannekset

Valkoinen = leipä ja leipomotuotteet

Leipomolla käytetään vain valkoisia, ettei tuolle tiedolle taida paljon käyttöä olla.

Helpot jalat mutta kaikki muu vaikeaa

Tänään aamulla ekaksi jalka-ja käsihoitoon, kosmetologioppilaiden harjoituskappaleeksi. No menihän siinä melkein puolitoista tuntia kevyesti, ja ihan hyvää teki jaloille ja käsillekin. Kynsilakkaa ei sormiin voinut laittaa, kun sitä ei leipomolla hyväksytä, mutta ainakin varpaisiin. Kosmetologien opettaja tivasi syytä liian lyhyisiin varpaankynsiin, mutta selitys juoksuharrastuksesta kelpasi. Muuten minulla oli kuulemma "helpot jalat", ei kovettumia eikä muita ongelmia.

Oppilailla (ja opettajalla) oli muuten tosi tyylikkäät työasut, tai oikeastaan takit. Semmoisia kun saisi käyttää leipomollakin. Tässä linkissä vähän esimerkkiä: http://greencos.fi/index.php?ID=1267.
Noissa jakuissa ei mielestäni ole mitään, mikä erityisesti haittaisi leipomolla. (Ai napit? No onhan kokkitakeissakin napit, ja vielä irtonaiset.) Miksi ei yhtä hyvin kauneudenhoitoasut nykyisten terveydenhoitoasujen sijaan?

Leipomolla ehdin olla vain pari tuntia, joulutorttuja enimmäkseen ja siivoamista. Tortut tehtiin omituisella tavalla, taiteltiin ennen luumuhilloa (jota sitten pursotettiin aivan hirveästi), eikä voideltu. Enpä tiedä miltä maistuivat, en päässyt maistamaan.

Mutta sitten siihen, mikä on vaikeaa. Koko ajan pitäisi olla niin mahdottoman nopea ja tehokas ja näppäräsorminen, ettei millään pysty. Ja pelottaa, ettei pysty koskaan. Tottakai ymmärrän, että pitää aina tehdä niin hyvin kuin mahdollista, mutta tuntuu että vaaditaan enemmän. Siis enemmän kuin mahdollista näillä opeilla ja taidoilla. Tuntuuko aina tältä, vai muuttuko tilanne? Pahempaan vai parempaan?

Takaisin töihin...

...tai siis kunnolla kouluun. Onneksi on kevennetty aloitus niinkuin ekaluokkalaisilla. Nelipäiväinen ja silti kuusi tuntia lyhyempi viikko kuin pitäisi. No ainakin 4 niistä tunneista tulee kyllä vielä eteen.

Tehtiin joulukorttipipareita, eli noin postikortin kokoisille piparipohjille joulupukin kuvia joko marsipaanipaloista (kuva vasemmalla) tai sokerispritsistä eli keltuaisista ja tomusokerista tehdyllä kuorrutteella (ei kuvaa, koska meni aika pahasti pieleen, kuva näytti paljon enemmän jouluporsaalta kuin -pukilta).

Marsipaanin paloittelu ja asettelu oli helpompaa kuin luulin, mutta kun ihan periaatteesta en voi sietää joulupukkia kuva-aiheena, niin en pitänyt noistakaan. Ai miksikö en siedä? En ole koskaan, ikinä, minkään ikäisenä uskonut joulupukkiin. Ehkä siksi.

Siniristilippumme

Viimeinen koulupäivä tätä jaksoa. Askarreltiin Suomen lippuja itsenäisyyspäiväleivoksiin.

Kolme ensimmäistä tuntia oli jotain kahvileivän teoriaa. Meni vähän ohi, kun samalla jatkoin sitä reseptien Excel-taulukointia. Ekan kerran käytin Microsoft Excelin uusinta eli 2010-versiota, joka oli todella hankala; mitään toimintoja ei löytynyt mistään eikä ainakaan sieltä, missä ne ovat tuon ohjelman vanhemmissa versioissa. Aikaa tuhlaantui ihan turhaan sähläämiseen sen kanssa, ja täytekakkuohjeet jäivät vielä kotitöiksi.

Sähläämistä oli ollut luokkahuoneidenkin jaossa; oma luokka oli joidenkin muiden käytössä, ja oli tarkoitus pitää tunnit pikkuauditoriossa, mutta sekin oli varattu. Lopulta sitten päästiin aikuiskoulutuksen ATK-luokkaan, mikä olikin ihan hyvä: luokka oli lämmin ja tietokoneet kaikilla käytössä. Tuli vain mieleen, lämmitetäänkö aikuiskoulutuksen luokkia todellakin enemmän kuin muita, koska vakituisessa luokassa ja leipomossa on koko syksyn saanut palella...

Vol-au-vent

Eli hedelmiä voitaikinakupissa. Bouché-leivoksia. Sokeri-krémeä ja Royal Icing -kuorrutusta. Kuulostaa vaikealta eikä välttämättä edes kovin herkulliselta, mutta semmoisia ehkä pitää oppia tekemään. Kirjoittelin noiden ja muidenkin reseptejä opettajalle vähän yksinkertaisempaan Excel-taulukkoon.

Toiseksi viimeinen viikko menossa tätä tyhjäkäyntiä ja sitten alkaa taas kokopäiväinen koulunkäynti. Jospa sitten taas keksisi tännekin jotain kirjoittavaa...

Jouluaskartelua...

...tai no jotkut teki, leikkasivat pahvista sydämiä ja tähtiä, joita käytetään joululeivonnaisten pakkaamisessa. Itse vain kirjoittelin niihin laitettavia valmistusaineluetteloita. Taatelikakkua, rommikirsikkakakkua, tähtitorttuja...

Saatiin kahden seuraavan jakson lukujärjestykset. Loppukuusta alkavassa jaksossa maanantai ja torstai 8-14, tiistai ja keskiviikko 8-16 eli raskaita päiviä peräkkäin ja perjantai helppo 8-12. Leipomolla kolmena päivänä, ainakin pitäisi.

Ja alkuvuoden jaksohan on työssäoppimista. Ammattikoululla kolmosluokkalaisten kanssa. Ainakin sokeritöiden tekemistä tiedossa, ja ehkä jonkin verran tietotekniikkahommia.

Alla yksi video sokerin vetämisestä (ei meidän koululta). Tuommoista siis pitäisi oppia...

J2B

Sen niminen jakso alkaa huomenna. Minulla tosin samanlaista nelituntista viikkoa kuin tähänkin saakka, seuraava jakso tositoimineen alkaa vasta 30.11. eli tämän kuun viimeinen päivä, ja heti sen jälkeen eli 1.12. on koulun jouluateria. Jotain herkullista odotettavissa, toivottavasti...

Muutenkin saatiin alustavasti tietää sen jakson lukujärjestys, tiedossa kaksi raskasta kahdeksasta neljään -päivää peräkkäin, ja muutenkin pitkiä päiviä.

Sokerityöprojekti jatkuu edelleen, tänään tuli vain tekstiä lisättäväksi, mutta valokuvaamistakin on tiedossa, ja itsekin täytyy päästä kokeilemaan sokerimassan muotoilua, että todella sisäistää asian.

Nyt ei mitään muuta uutta, ensi viikolla tiedossa ehkä jouluaskartelua (teemme valmiiksi pakkausmateriaalia joululeivonnaisille).

Lomaltapaluu

Eilen illalla ajatus tänään kouluun palaamisesta tuntui vastenmieliseltä, ihan kuin olisi ollut kauemminkin poissa kuin kaksi viikkoa. Unohtelin tavaroita niin että jouduin palaamaan matkalta takaisin ja myöhästyinkin, mutta onneksi kukaan ei huomannut. Olisi kyllä tehnyt mieli unohtaa ennenkaikkea itseni, siis kotiin koko päiväksi.

No, päivä meni kyllä äkkiä, olin koulussa vain pari tuntia + ruokailun. Otin valokuvia leipomossa, jossa kolmasluokkalaiset aloittelivat sokeritöiden tekemistä. Yli 200 kuvaa ehdin napata. Osa tulee kuvitukseksi sokeritöistä kertovaan projektiin ja osa en tiedä mihin.


Ylhäällä vasemmalla sokerin vetämistä, ylhäällä oikealla sokerin puhaltamista ja alhaalla vasemmalla sokerin sulattamista sen kehräämistä varten (alaoikealla siis kehrättyä sokeria, joka tosin näkyy aika huonosti).

PS. Kauan odotettu luokkakuva tuli tänään postissa. Kuvauksesta onkin vasta vähän yli kuukausi aikaan. No, kuva oli sentään ihan siedettävä.

Työstä ja ryhmätyöstä

Eilisestä Aamulehdestä tarttui silmiin juttu työuupumuksesta, ja erityisesti seuraavat lauseet:

"Jos ihminen ei kuuntele nöyrästi kaikkia käskyjä, hänet leimataan hankalaksi. Jos hän kysyy neuvoa, hän on osaamaton. Jos hän yrittää tehdä asiat yksinkertaisemmin, hän on säännöistä piittaamaton. Kun hän yrittää tehdä kaikki asiat mahdollisimman huolellisesti, hän on hidas."

Työuupumuksesta ei sen enempää, mutta tuo pätee täysin myös kouluun ja erityisesti päiviin, jolloin tehdään "oikeita" töitä eli leipomoon. Neuvojen kysyjää pidetään osaamattomana ja huolellista hitaana, siltä ainakin tuntuu, ja tunnustan tehneeni virheitä, kun olen yrittänyt itse selvittää asian kysymisen sijaan tai tehnyt jotain vaikuttaakseni tehokkaalta ja nopealta.

Pitäisi oppia ja sisäistää se, että ei ole väliä, pitävätkö muut minua tyhmänä ja hitaana, vaan tärkeämpää on asioiden todellinen oppiminen, kysymällä ja huolellisesti ja hitaasti tekemällä.

Ja vähän ryhmätyöstä...

Lainaus Helsingin kauppakorkeakoulun oppimistaitoihin liittyvältä sivulta:

Ryhmätyötaitoihin kuuluu yhteisten pelisääntöjen noudattaminen, sitoutuneisuus ja vastuullisuus lopputulokseen pääsemisestä, kurinalaisuus esim. aikataulujen noudattamisen suhteen sekä ristiriitojen, erilaisuuden ja paineen sietokyky. Ryhmätöitä tehdessä on tärkeää:


- sopia tavoitteista, aikatauluista ja työnjaosta
- kuunnella muita: pyrkimys ymmärtää toisen näkemykset ja perustelut auttaa yhteisen ratkaisun löytymisessä ristiriitatilanteissa
- osallistua aktiivisesti ryhmän toimintaan ja esittää omat näkemyksensä perustellusti
- antaa palaute kannustavassa muodossa: pelkkä kritiikki ilman rakentavia ehdotuksia on hyödytöntä; anna myös positiivista palautetta

Kunpa tämän oppisi itse ja kaikki muutkin: erityisesti sopimisen työnjaosta ja osallistumisen aktiivisesti kaikkeen ryhmän toimintaan. Palautteen saaminenkin olisi kivaa, myös sen negatiivisen, että osaisi sitten seuraavalla kerralla tehdä oikein.

Tuolta vähän lisää aiheesta, Virtuaaliyliopisto voi vaikuttaa vähän korkealentoiselta, mutta tekstissä on ihan asiaakin:

http://palvelut.virtuaaliyliopisto.fi/palvelut/iq/iqteam/tutor/fi_FI/iqteam.pdf

Syysloma

Alkaa maanantaina, mutta menee vähän hukkaan; loma neljästä tunnista on yhtä tyhjän kanssa. Loman kunniaksi kuitenkin tähän vähän viihdettä, omannimiseni kappale YouTubesta, animaatiossa tehdään aiheeseen sopivasti kakku, jonka koriste on tosin vähän kyseenalainen:



Hiiristä tuli mieleen, että tähän väliin voisi laittaa pari kuvaa ammattikoulun kellarista, jota myös hiirikellariksi kutsutaan, koska siellä väitetään nähdyn hiiriä. Kaikki eivät sinne kuulemma mielellään sen vuoksi mene, mutta minuahan vanhana hiirentappajana eivät hiiret häiritse.

Download:

FLVMP43GP

Download:

FLVMP43GP

Opiskelurintamalta ei mitään uutta

Kun kouluviikko kestää tiistaisin kello kahdeksasta kahteentoista, eipä juuri mitään ehdi tapahtua. Vähän teoriaa leivän paistamisesta.

Jotain yritän tännekin kuitenkin näiden kahdeksan viikon aikana kirjoitella.

No, se ainakin tuli omin silmin maanantaina todistettua, että meillä todellakin on täsmälleen samanlaiset paidat kuin TAYSin hoitajilla. Tosin heillä on nykyisin siniset. Eli lieneekö tämä jokin vaatevalmistajan salajuoni: kun hoitajat vaihtoivat siniseen, valkoiset paidat myydään "leipurinpaitoina" meille leipuriopiskelijoille?

Lopussa kiitos seisoo...

...tai oikeasti en ymmärrä ollenkaan, mitä tuo sanonta tarkoittaa.

No, joka tapauksessa jakso 1B loppui yhtä aikaa syyskuun kanssa. Suursiivoukseen leipomoluokassa.

Tänään taas paistajana. Jotenkin tuntuu, että olen joka kerta tai ainakin melkein aina paistajana, mutta ei kai se niin ole. Teinhän tosin tänäänkin pizzoja, kaulin pasteijataikinan rippeistä pohjat ja sekoitin jotain jauhelihamössöä päälle. Kuvassa alla keskentekoiset pizzat ennen tomaattiviipaleiden ja juustoraasteen levittämistä, ja tietenkin ne paistettiin lopuksi. Keskellä paistamiani perunasämpylöitä ja oikealla konepestyjä suodattimia.


Mitä meni pieleen:

• Annoin uunissa höyryä sienihuipuille (paperivuokiin tehtyjä pikkusuolaisia), vaikka ei olisi pitänyt
• Työnsin pinnan liian pitkälle uuniin ja se osittain jumittui sinne, saatiin kyllä pois
• Rahkamuffinsit menivät pilalle, ehkä uunissa liian vähän aikaa, en tosin ollut niitä tekemässä enkä uuniin laittamassa
• Siivosin aamupalatarvikkeet liian aikaisin pois, ja ne piti tuoda takaisin

Kuudes viikko

Varoitus: Tämä blogikirjoitus sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä!
Eli viime perjantain palovamma, näyttää ja välillä tuntuukin pahemmalta kuin silloin:
Ja sitten materiaalia, joka saattaa järkyttää matematiikalle yliherkkiä, eli vastaus viime viikon laskutehtävään. Tehtävähän oli seuraavanlainen:

Alkuperäinen grahamsämpyläohje on seuraava:
Vettä 1 000 g
Hiivaa 100 g
Siirappia 100 g
Suolaa 20 g
Rasvaa 100 g
Grahamjauhoja 500 gVehnäjauhoja 1 100 g

Laske, kuinka paljon pienkomponentteja tarvitset, jos haluat saada 300 kpl sämpylöitä, joiden yksilöpaino on 80 g. (Älä kompastu sanaan "pienkomponentti", se tarkoittaa ainesosaa.)
Huom! Prässipainon tulee olla 2,4 kg! (Tähän sitten kompastut kuitenkin.)

Ja vastaus on:

Lasketaan yhteen materiaalien, siis veden, jauhojen ja muiden paino. Yhteensä 2 920 g.

Sämpylöitä tarvitaan 300 kpl, eli 300 kertaa 80 g on 24 000 g eli 24 kg.

Jaetaan tarve eli 24 000 g perustaikinan painolla 2 920, tulos on (pyöristettynä) 8,2.
Siis 8,2 on kerroin, jota käytetään laskettaessa materiaalit.

Vettä 1 000 g * 8,2 = 8 200 g
Hiivaa 100 g * 8,2 = 820 g
Siirappia 100 g * 8,2 = 820 g
Suolaa 20 g * 8,2 = 160 gRasvaa 100 g * 8,2 = 820 gGrahamjauhoja 500 g * 8,2 = 4 100 g
Vehnäjauhoja 1 100 g * 8,2 = 9 020 g

Sana "prässipaino" hämäsi ainakin minua aluksi, mutta se on yhdellä kertaa prässiin eli paloittelu-/pyörittelykoneeseen laitettavan taikinapalan paino. Kone tekee 30 sämpylää kerralla, ei 30 kertaa 80 g on 2 400 g. Siis silloin prässipaino on tuo tehtävässä mainittu 2,4 kg.

Uudet lukujärjestykset kahdeksi seuraavaksi jaksoksi saatiin tänään. Kahdeksan viikkoa vain 4 tuntia koulua tiistaisin.
Ja lopuksi loppukevennys. Näillä paperieväillä ei taitaisi nälkä lähteä...

http://www.likecool.com/Papercraft_breakfast--Projects--Gear.html

Arinauunin kosto...

...ja muita Leipomoluokan parhaita (eiku pahimpia).

Kaikki meni pieleen mikä mennä voi, ja vähän enemmänkin. Ainakin siltä välillä tuntui.

• Poltin käsivarteeni ihan mukavankokoisen palohaavan arinauunissa, kun otin sieltä ulos omenapiiraita, jotka sitten kuitenkin lopulta olivat raakoja.
• Vein Vakipaikkaan mustikkamuffinseja, jotka eivät olleetkaan vielä valmiita (kuorrutus puuttui).

No, sitten ei ehkä muuta mennytkään oikeasti pieleen. Kauraleivät ja perunarieskat onnistuivat ihan hyvin, ja löysin jätekatoksenkin.


Ja ekaksi aamulla tein omenapiirakkataikinan, josta sitten muotoutui ihan kelvollinen valmis tuote.



Jotain muutakin: saatiin ensi jakson lukujärjestys, joka tosin oli niin päin mäntyä, että uusiksi menee...Toistaiseksi sen mukaan vain tiistaina koulua, 4 tuntia ja sekin teoriaa. Voisin ottaa perjantaisin valinnaisen Ruoanlaiton perusteet leipureille -kurssin, mutta taidan jättää väliin.

Puoli päivää ihmeteltiin kuvottavan kammottavaa hajua suurkeittiön puolelta, iltapäivällä selvisi, että se tulee sulaneesta raclette-juustosta. Siis todella kammottava haju, vaikka juusto olikin ihan hyvää. Sai vähän maistaa.

Taas taikinantekijänä

Tai melkein jäi taikinatkin tekemättä, pakkasin ja tiskasin. Mikäs on tiskatessa semmoisella supertehokkaalla ja nopealla koneella, kyllä sellaisella tiskaisi kotonakin vaikka joka päivä. Hetkinen, tiskaan kotona JOKA PÄIVÄ vaikka ei ole konetta minkäänlaista!

No, sitten matematiikantehtävä, oikea vastaus ensi viikolla:

Alkuperäinen grahamsämpyläohje on seuraava:

Vettä 1 000 g
Hiivaa 100 g
Siirappia 100 g
Suolaa 20 g
Rasvaa 100 g
Grahamjauhoja 500 g
Vehnäjauhoja 1 100 g

Laske, kuinka paljon pienkomponentteja tarvitset, jos haluat saada 300 kpl sämpylöitä, joiden yksilöpaino on 80 g. (Älä kompastu sanaan "pienkomponentti", se tarkoittaa ainesosaa.)

Huom! Prässipainon tulee olla 2,4 kg! (Tähän sitten kompastut kuitenkin.)

Iso taikinakone, jolla taikina tehtiin, vatkaa taikinaa aika hauskannäköisesti. Kakkuvuoassa tehdyn näköistä jälkeä.

Viinerin tarkoitus?

En oikein ymmärrä viineriä leivonnaisena. Sehän ei ole mitenkään erityisen hyvää, vain hirveän rasvaista, ja puolet siitä rapisee lautaselle syödessä. Mahdottoman monta työvaihetta tarvitaan tekemiseen eikä lopputulos ole kaksinen.

Viinerin historia lasketaan alkavan vuodesta 1850, jolloin Tanskassa oli leipomotyöntekijöiden lakko, ja leipomoiden omistajat toivat rikkurityövoimaa Itävallasta. Nämä tekivät omia perinteisiä Plundergebäck-leivoksiaan, jotka sitten tulivat suosituiksi Tanskassa. Viinerihän tunnetaan maailmalla nimellä the Danish, eli Tanskalainen.

Viinerin esi-isä saattaa olla turkkilainen baklava-leivos. Turkkilaisten eli muinaisten ottomaanien valtakuntahan ulottui aikanaan Wieniin saakka, joten on hyvin mahdollista, että heiltä jäi jälkensä paikalliseen leivosperinteeseen. Muotileivonnainen viineristä tuli ilmeisesti vuoden 1915 paikkeilla, kun niitä tarjottiin Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin häissä.

Tänään oli koulukuvaus, mutta sen tuloksia ei vielä ole nähty.

Ja iltapäivällä taas mikrobiologiaa, ympäristömyrkyistä tällä kertaa.

Ammattisanastoa osa 2

Paletti = kuorrutteen tai täytteen levittämiseen käytettävä lastan tapainen esine; edes Wikipedia ei tunne paletille tätä merkitystä

Johdin = pyörällinen "vaunu", johon asetellaan peltejä (käytetään esim. valmiin taikinan säilyttämiseen kylmiössä); yleensä merkityksessä sähkön johdin tai sanan johdin


Kutteri, raappa ja laukka...makkaran- ja lihatuotteiden valmistukseen liittyviä sanoja, joille olen oppinut ihan eri merkitykset. Mutta eipä noita kai tarvitse oppia tarkemmin, eivät liity leipomiseen.


Tämä jakso jo yli puolessavälissä, oikeastaan loppusuoralla. Enää 7 aamua herättävänä, ensi viikon torstaina viimeinen päivä. Sitten kahdeksan viikkoa, josta ei vielä tiedä mitään.

Väsymyksen merkkejä, kun ei jaksa enää kirjottaa opiskelusta, vaan laskee vain päiviä ja tunteja jakson päättymiseen.

Pullakuskina

Olin kondis- eli kondiittoriryhmässä tänään. Tarkoittaa sitä, että ei takinantekoa, ylöslyömistä eikä paistamista. Aamupäivä valmiiden tuotteiden pakkaamista, hinnoittelua ja kuljettamista ammattikoulun Vakipaikka-kahvila/lounasravintolaan. Alla pari kuvaa:


Eli vasemmalta oikealle:

1. Pakkaamani (mutta ei leipomani) amerikkalaiset omenapait
2. Hintalappu (käsialani on siis todella surkea niinkuin näkyy!)
3. Omenapait (alhaalla) ja ihan ekaksi pakkaamani toscapiirakat ylempänä myyntivitriinissä

Vanhan sanonnan mukaan köyhän talon porsaat ovat jonossa. Rikkaan talon porsaat ovat ilmeisesti sitten tiiviissä laumassa, kuten kuvasta (oikealla) näkyy. No, oikeasti tuossa on vain miljoonan murto-osa jauhelihapasteijoista, joita tein iltapäivän. Vieläkin nenässä semmoinen sipulin ja jauhelihan tuoksu.









Sitten vielä muutama kristallipulla. Yritin opetella oikeaoppisen solmun tekemistä, mutta eipä oiken tullut mallin mukaista. Tosin pullien muoto muuttuu paistuessa ja pikkuvirheet häviävät voisulavoitelun ja sokeroinnin alle. Hyviä olivat, vaikka en kunniaa niistä voikaan ottaa.






Mitä opin tänään:

• EI kananmunalaatikkoa pöydälle!
• EI alumiiniastioita ja -työvälineitä tiskikoneeseen!

Väsyneet jalat

Kahdeksan tuntia leipomolla, enimmäkseen paistamista. Niin kiire taas, ettei tuotekuvia ehtinyt tänäänkään ottaa. Korvapuusteja, tiikeripullia, toscakakkuja, pasteijoita.

Alusta loppuun tein 5 suklaarouhekakkua. Ne paistoin suurkeittiön arinauunissa. Leveä ja matala uuni, jonne paistettavat tuotteet pitää työntää käsin ihan sisälle asti, ei siis mitään ulosvedettäviä peltejä käytössä. Vieressä kuva ja alla ohjauskeskuksen pikakäyttöohje:

Päivän aikana selvisi myös se, mikä on maailman vaikein tiskattava: aaltopeltiä muistuttava reiällinen patonkipelti. Joka kolo täynnä muruja, jotka eivät lähde millään irti.

Mikä meni pieleen:

• suklaarouhekakut liian isoihin vuokiin, pienemmissä olisi tullut isomman näköisiä
• kaalipiirakat jäivät raaoiksi ja menivät siis pilalle (laiton uuniin, mutta joku muu otti pois)
• korvapuustit eivät nousseet korkeutta, vaan leveyttä

Mutta noinhan ei saisi ajatella, siis että mikä meni pieleen, vaan mikä onnistui. Siis mikä onnistui:

• ne kakut olivat muuten ihan onnistuneita
• mikään ei palanut uunissa
• mikään ei noussut liikaa höyrykaapissa
• kaikki tuotteet (niiitä kaalipiirakoita lukuunottamatta) oli myyntikelpoisia

Tämä tuli mieleen, kun luin ryhmänohjaajamme Tuulan syyskirjeen, nyt vasta illalla ihan ajatuksella. Tuossa oikealla kaikille, jotka haluavat lukea (kuvaa klikkaamalla suurenee):