Kesäloma! Kesäloma! Kesäloma!

Tai no ainakaan ei enää kouluun Järvenpäähän tänä keväänä, Helsingissä ehkä pitää käydä työssäoppimispapereiden vuoksi. Huomenna iltapäivällä klo 16 olisi kevätjuhla, mutta sinne ei tarvitse mennä, enkä siis mene.

Viime viikolla vielä jotain leipomista, tuplajuustosolttiksia (juustoraastetta ja tuorejuustoa täytteenä, kun muuta ei löytynyt), sitruunakristallipullia ja totaalisesti epäonnistunut yritys tehdä romix-sämpylöitä. Ämpärissä luki romix, mutta sisältö taisi olla jotain muuta.

Tällä viikolla siivoamista, pakastimen pesua ja sen sellaista.

Esitin maanantaina suunnittelemani opinnäytetyön aiheen ensi vuoden opettajalle, joka hyväksyi sen. Nyt vain lomallakin jotain teoriaa siihen kirjalliseen osuuteen...

28. ja viimeinen päivä

• Pukukaappi tyhjennetty ja siivottu
• Kahvimuki noudettu taukohuoneesta
• Muovimuki noudettu leipomolta
• Avaimet palautettu Prisman Infoon

Työssäoppimisjakson päättymisen kunniaksi lainaus Tonet (Työssäoppimisen tietopalvelu työnantajille) -sivustolta (http://www03.edu.fi/aineistot/tonet/fin/tyonantaja/index.html):

"Opiskelijan kannalta tärkein henkilö työpaikalla on työpaikkaohjaaja. Työpaikkaohjaaja on haastavan tehtävän edessä ohjatessaan työssäoppijaa. Ohjatessa on kyettävä ottamaan huomioon vaikkapa opiskelijoiden erilaiset valmiustasot suoriutua työssäoppimistehtävistä. Oppijat ovat keskenään hyvin erilaisia, osa innostuu helposti ja tarttuu ripeästi asioihin, osa voi olla hyvinkin arkoja. Opiskelija ei ole alan ammattilainen ja näin hänen tulee saada ammattinsa osaavan henkilön tukea ja ohjausta työtehtävissään. 
 
Perusteellinen tutustuminen opiskelijaan ja hänen taustoihinsa edesauttaa hyvin sujuvaa työssäoppimista. Työtehtäviä voi tavoitteiden sallituissa rajoissa suunnata jonkin opiskelijan taipumusten ja mielenkiinnon mukaan. Tehtävien vaikeusastetta ja etenemisnopeutta tulee säädellä alusta lähtien.

Opiskelija on usein hiukan hämmentynyt ja jännittynyt uudesta oppimistilanteestaan. Pelko ja jännitys ovat oppimisesteitä, jos ne jatkuvat pitkään. Opiskelijaan tutustuminen auttaa purkamaan turhia pelko- ja jännitystilanteita. Erityisesti hiljaisten ja arkojen opiskelijoiden kohtaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Ohjaajan on kerrottava ja näytettävä opiskelijalle työtehtävien ohjeistukset ja seurattava ja tuettava työn suoritusta. Neuvojen ja ohjeiden ymmärtämisen varmistamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.

Alkuvaiheen jälkeen opiskelijan kiinnostuminen työn sisällöstä lisääntyy. Rutiininomaiset työsuoritukset alkavat toimia ja ohjaaja voi keskittyä opastamaan työsuorituksissa sekä motivoida opiskelijaa tekemään tuottavaa ja laadukasta työtä oikeilla ja turvallisilla työmenetelmillä.

Työtehtävien oppimisen edetessä ohjaaja avustaa ja tukee työsuoritusten entistä syvällisempää oppimista. Opiskelijan on mahdollista saavuttaa itseohjautuvuus, jolloin ohjaajan rooli on enemmän opastava ja neuvova. Tällöin ohjaaja ei anna valmiita ratkaisuja ja ohjeita, vaan opiskelijan on itse pyrittävä muodostamaan työtehtäviinsä ratkaisut, jotka ohjaaja hyväksyy."

25. - 27. päivä

Maanantai

Sitä samaa.

Tiistai

Sitä samaa.

Keskiviikko

No enpä muistakaan koska olisi viimeksi haukuttu yhtä lyttyyn kuin tänään. Eikä ainakaan koskaan missään työharjoittelupaikassa. Parhaani olen aina tehnyt ja yleensä edes pienen kiitoksen saanut. Nyt tuli negatiivista palautetta aikaisempienkin harjoittelupaikkojen edestä, ja enimmäkseen vielä epäolennaisuuksista.

Tarkennus: vappua edeltävällä viikolla kysyin, voinko lähteä perjantaina 4.5. pari tuntia aikaisemmin, ja pitääkö ne tunnit korvata. Vastaus oli, että ei tarvitse, jos muuten teen työtä ahkerasti. No tein.

Vappuaattona totesin, että työtä on paljon ja työntekijöitä vähän, joten voin olla kauemmin, mutta saanko ne tunnit vapaaksi joskus. Vastaus tähän oli kyllä. Tein silloin kaksi tuntia ylimääräistä.

Nämä olivat siis kaksi eri asiaa, kaksi eri kaksituntista. Mutta tänään, kun opettaja lopulta tuli käymään leipomolla ja täytettiin arviointilomake, niin tämmöisestä (aika pienestä asiasta, sanoisin) jaksettiin jauhaa vaikka kuinka kauan, ja kuinka jotenkin juuri sen vuoksi olen totaalisen surkea työharjoittelija, joka ei mitenkään ansaitsisi edes sitä ykköstä, joka lopulta papereihin tuli.

No, muistettiin lisäksi sentään mainita myös se aiemminkin työharjoitteluissa ilmennyt asia, että siitä huolimatta, että olin vain mitätön työharjoittelija, pidin työpäivän aikana kaksi taukoa, mikä on tosiaan aivan anteeksiantamatonta.

20. - 24. päivä

Maanantai

Samaa kuin aina ennenkin. Opettaja kuulemma tulossa keskiviikkona tai torstaina selvittämään muun muassa sitä näyttöasiaa.

Tiistai

Ei mitään uutta.

Keskiviikko

Ei ainakaan opettajaa.

Torstai

Ei tänäänkään. Jotain puhetta siitä, että voisin antaa näytön huomenna. Tehdä jonkun tuotteen alusta loppuun. Ihan kiva, kun en ole kertaakaan ollut taikinantekopäässä. En edes tiedä, missä kaikki raaka-aineet tai välineet (esim. vaa'at) ovat. Taikinan ohje? Nostatusaika? Paistoaika- ja lämpö?

Perjantai

Nukuin pommiin. Tunnin. Myöhästyin silti onneksi vain viisitoista minuuttia. Ihan sama, koska en ilmeisesti edes saa vapaaksi niitä kahta viime viikon maanantain ylityötuntia, vaikka luvattiin.

Ei näyttöä. Ei mitään siihen viittaavaakaan. Pari uutta työtä: ruislimppujen muotoilua ja pellittämistä, sekä karjalanpiirakoiden penkomista isosta ja hyytävän kylmästä Prisman keskuspakastevarastosta. Täytyi välillä käydä vetämässä siviilihousut työhousujen alle ja hakemassa hanskat.

16. - 19. päivä

Maanantai

Operaatio Munkki; koko päivä pakastettujen munkkien latomista pelleille ja uunissa käväisseiden munkkien sokeroimista. Kaksi tuntia ylitöitä.

Tiistai

Vappu ja vapaapäivä

Keskiviikko

Todella hiljaista. Kukaan ei osta juuri mitään, kaikki varmaan vappumunkkien jäljiltä sokerikrapulassa.

Torstai

Hiljaista edelleen. Tehtiin jättierä pullia ensi viikoksi pakastimeen.

Perjantai

Pakkaamista niin kuin aina.