Munkkipullaa

Koko viikko ihan hirmuinen määrä munkkeja ja erilaisia pullia...

Ruusupullia	Kristallipullia
Korvapuustipitkoja	Voisarvia

Näytön paikka

Kakkonen tuli, vaikka pullataikina melkein räjähti käsiin ja pasteijataikina melkein suli käsiin. Pullataikina kuitenkin saatiin hallintaan, ja lopputulos oli ihan kelvollinen. Osa korvapuusteista vain oli liian leveitä ja osa liian kapeita, jotka kaatuivat uunissa. Niin aina.

Pasteijat ja vaniljavannikkeet olivat kuulemma kolmosen arvoisia, mutta se ei riittänyt kokonaisarvosanan nostamiseen kakkosesta. No, ihan riittävän hyvä, kun koko päivän tuntui siltä, että kaikki menee totaalisesti pieleen.

Rankka päivä

Olosuhteet jo olivat vastaan: aamupäivällä vielä ulkonakin tosi lämmintä ja leipomon ilmastointi ei toiminut! Paista siinä sitten parisataa munkkia. Muuta ei sitten juuri ehtinytkään. Piti tehdä hypnoosipullia (!?) ja macaroneja, mutta ei ehtinyt. Jotenkin silti sydänmunkkeja ja pusupullia tuli ihan liikaa ja liian myöhään myymälään vietäväksi. Ei sujunut päivä suunnitelmien mukaan. Ja osaltani huipentui pyörän rikkoutumiseen kotimatkalla...

Hyvää Pääsiäistä!

Päästiin sitten kuitenkin jo kahdelta kiirastorstain kunniaksi. Ei onneksi ollenkaan niin raskas päivä kuin eilen. Tein mokkapaloja, reseptin hain netistä, semmoisen pienen kotiuuniin tarkoitetun annoksen, jonka sitten suurensin. Ja silti mittailin raaka-aineet desilitroina enkä kiloina, niinkuin leipomolla on tapana. Vasta kun taikina oli jo uunissa, huomasin, että olisin voinut mitata ne myös kiloina, niin siitä olisi saanut ns. "virallisen reseptin" myöhempäänkin käyttöön. No, jos vielä tänä keväänä se voisi tehdä.

Yksityiskohta paljon kehuja saaneesta essustani (jonka tein vanhasta kietaisuhameesta)

Mokkapaloja, päällystetty nonparelleilla ja vaikka itse sanonkin, tasainen ja kiiltävä suklaakuorrute

Epäreilua!

Epäreilua, jos kysymys on "Mitä tarkoittaa sterilointi?" ja vastaus "Säilykepurkkiin pakatun elintarvikkeen kuumennus autoklaavissa +121 asteessa yhden barin paineessa", ja vastauksesta saa 0 pistettä! Vastaus on aivan oikein, kysymys on väärin! Kysymys kuulemma tarkoitti, mitä tapahtuu steriloinnissa, ja oikea vastaus olisi ollut kaikkien mikrobien tuhoutuminen.

Epäreilua, että aamulla sanotaan, että iltapäivällä siivotaan koulun pihaa. Siivoamisesta kyllä oli puhetta jo talvella, eikä siinä mitään, mutta semmoiset asiat pitää ilmoittaa viimeistään edellisenä päivänä. Vaikka ostankin kaikki vaatteeni kirpputoreilta, en silti halua siivota yhtään pihaa samoissa vaatteissa, joissa normaalisti käyn koulussa ja kaupassa ja muualla. Siis siivouspäivää varten pitää antaa mahdollisuus varustautua.

Epäreilua, että ilmeisesti Vammalan ammattikoulussa ei hyväksytä päättötyötä multimedia- tai hypermediamuodossa, koska semmoista ei ole tehty ennenkään. Siis kun 50 vuotta on tehty näin, niin pakko tehdä seuraavatkin 50 vuotta! Lisäksi päättötyön tekeminen on sidottu äidinkielen tunteihin. No voi äly hoi! Entäs ne, joiden ei enää tarvitse opiskella äidinkieltä? Entä ammattilukiolaiset, jotka opiskelevat sitä lukiossa?

Epäreilua, että näyttösuunnitelma pitäisi tehdä ryhmätyönä ja KOTItehtävänä! Kotitehtävät teen kyllä, mutta en varmasti missää ryhmässä. Mikä tarkoittaa, että teen sitten yksin, ja sitten se on tehty kolminkertaisesti.

Lyhyt päivä

Piti olla neljään, mutta saikin lähteä jo kahdeltatoista. Joku opettajien kokous...

Aamulla sämpylöitä ruokailuun, ja lisää sämpylöitä kylmiöön huomiseksi ruokailuun, ja vähän pullaa. Eipä juuri muuta, mutta ajatuksellisia ongelmia kyllä riittää illaksikin. Kesäaikaista työssäoppimista ei ilmeisesti (perjantaihin viitaten) katsota kovin hyvällä, nyt pitää miettiä voiko sen jo sovitun heinäkuun vaihtaa elo- tai syyskuuhun, yleisainejakson ajaksi. Lomaakin kyllä on pakko pitää, muuten ei jaksa.

Näyttö olisi ensi viikolla, mutta näyttösuunnitelmasta ei näytä tulevan valmista ryhmässä, pitää kai tehdä itse. Ja sen näyttöön kuuluvan pasteijan historia -jutun tein valmiiksi perjantaina ja jätin tänään. Siitä en enää jaksa purkaa tai yhdistellä mahdollisiin muiden tekemiin esitelmiin.

Korvapuustiluokkakuvan tekemiseen meni neljä tuntia, mutta kai senkin asettelua vielä pitäisi jonain iltana muuttaa. Jos pääsiäisenä ehtisi...

Viidesosa takana...

...tämän kevään viimeisistä jaksoista. Ihmeen nopeasti tämä viikko meni, vaikka etukäteen pelkäsin, kuinka jaksan. No kai ne loputkin neljä viidesosaa jaksaa.

Tänään en leiponut yhtään mitään, paistoin jotain ja pakkasin. Ja tietysti siivosin niinkuin aina. Eilen leivoin korvapuusteja (olikohan kymmenes kerta tänä keväänä?), kransseja ja pursotettuja suklaapikkuleipiä. Hillolla täytetyn pullakranssin teko on hirveän sotkuista puuhaa, ja ennen paistamista ne näyttivätkin aika epämääräisiltä, mutta valmiina olivat ihan kauniita.

Tänään me neljä ns. aikuisopiskelijaa kävimme kysymässä apulaisrehtorilta, olisiko mitään mahdollisuutta valmistua nopeammin? Siis kun yleisainejaksot on meille pelkkää tyhjäkäyntiä. Ei ole mahdollista muuten kuin viimeisten kahden kuukauden osalta. Jos siis tekee viimeisen työssäoppimisjakson aikaisemmin, niin voi valmistua joskus maalis-huhtikuun vaihteessa 2013. Eipä siitä paljon hyötyä ole.

Olisi ensi heinäkuuksi työssäoppimispaikkakin olemassa, mutta tänään alkoi tuntua siltä, ettei sitä taideta hyväksyä sitten koulussa kuitenkaan. Miksi sinne sitten turhaan menisi? Ja kuinka kauan senkin asian selvittäminen mahtaa kestää? Kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista, eikä kukaan muista seuraavana päivänä yhtään mitään.

34. viikko

Enpä tänään saanut juuri muuta aikaiseksi kuin 400 grahamsämpylää ja 11 kampusleipää. Kampusleipä ei edes kuulosta hyvältä, ja vielä pahemmalta näytti se jauhoseos, jota taikinaan laitettiin. Seoksessa oli mm. nokkosta, kurpitsansiemeniä, semolina-suurimoita (jonkisorttista vehnää) ja ties mitä. Jos siihen seokseen eksyisi kovakuoriaisia, niitä ei sieltä erottaisi. Valmista leipää en maistanut, niin mausta en osaa sanoa mitään.

Vähän tylsää kyllä olla kolmatta päivää peräkkäin taikinantekijänä, mikä samalla tarkoittaa, että tiskaajana. No huomenna pitäisi tehdä jotain muuta.

Suklaasydämiä ja pullavartaloita

Kun ensin oli aamupäivä leivottu sämpylöitä ja vähän pulliakin ja limppua, niin iltapäivällä tehtiin lopultakin jotain vähän kevyempää: valettiin suklaasta sydämiä (tai pääsiäismunia) ja koristeltiin niitä eilen tehdyillä kukilla ja perhosilla.

Suklaan valaminen oli helpompaa kuin miltä se näytti, ja kiiltävää jälkeä tuli. Kun tarkasti kuvaa katsoo, näkee kuvaajan heijastuvan sydämen pinnasta. Pienempi sydän on erilaista suklaamassaa, samaa kuin asetelman pohja. Ja perhosen raidat on vedetty elintarvikevärikynällä, eli koko hökötys on syötävää.

Niin, ne pullavartalot. Kaikki ovat kuvanneet yhden tekemänsä korvapuustin, ja minun pitäisi viritellä niistä ja luokkakuvan päistä jonkinlainen "korvapuustiluokkakuva". Se on isompi homma ja pikkutarkkaa työtä, ja pitäisi jaksaa tehdä vielä iltaisin koulun jälkeen. No, kun kerran lupasin tehdä, niin yritän ainakin.

Raskas kevät edessä

Seitsemän seuraavaa viikkoa tosi rankkaa koulunkäyntiä, leipomolla melkein joka päivä kahdeksasta neljään. Nyt jo maanantaina ihan poikki. Onneksi pari seuraavaa viikkoa ovat pääsiäisen vuoksi nelipäiväisiä.

Ei tietenkään ole ihan järkevää aloittaa päivää ajamalla pyörällä kilpaa traktorin kanssa. Kyllä sen koko päivän tuntee jaloissaan, mutta minkäs sille voi: jos edes jossain on edes vähänkin hyvä, niin täytyy siitä saada nauttia. Jo yläasteaikoina sain kommentteja siitä, että ajan aikas kovaa vauhtia pyörällä. Mutta ei todellakaan järkevää eikä terveellistä... Mutta siis voitin, se traktori ei ohi päässyt.

Olin puolenpäivän aikoihin ihan poikki, vaikka en ollut muuta kuin tehnyt pullataikinan, pakannut kaneliässiä, käynyt kahvilla ja syömässä ja äänestämässä ja vaihtanut vaatteet kolme kertaa. Ja kirjottanut Dymolla nimitarroja lokerikkoihin.

Onneksi iltapäivällä oli rauhallisempaa, tehtiin ruusumassasta koristeita. Alla kuvassa ainakin osa minun tekemiäni, sekä molemmat yläkuvan perhoset.

Muovitötterön arvoitus

Olisikohan tuo pitänyt tietää ja osata päätellä jostain? Leipomoluokan kattilahyllyllä säilyttävän valkoisen muovitötterön käyttötarkoitus? En ole tiennyt, mutta enpä ole paljon miettinytkään, mikä se voisi olla, mutta tänään selvisi. Tötterö täytetään kuumalla vedellä, ja kuorrutettua kakkua tms. leikatessa veitsi upotetaan välillä sinne. Kuorrutus ei tartu kuumaan veitseen ainakaan niin hyvin kuin kylmään.

Niin, tänään käytin sitä, kun tein porkkanaleivoksia. Siihen menikin melkein koko nelituntinen koulupäivä. Varsinkin porkkanan raastaminen oli aikaa vievää ja käsille rasittavaa hommaa. Ja piti välillä odotella ensin pohjan ja sitten kuorrutuksen jäähtymistä. No, eipä tarvinnut siivota, kun ei ehtinyt.

Jossain välissä ehdin kuitenki tehdä kaneliässätaikinan. Pitäisi vain oppia, että jos ei ole tarkoitus tehdä juuri täsmälleen kirjan tms. ohjeen mukaan, vaan esim. puoli annosta, mitat pitää kirjoittaa paperille ensin. Taisin nimittäin laittaa taikinaan vähän liikaa munia...

Ja eilen, kun mittasin porkkaleivosaineita, en lukenut koko ohjetta ja sitä kohtaa, jossa käsketään vaahdottamaaan munat ja sokeri, vaan aloin mittaamaan muita kuiva-aineita (kaneli yms.) samaan kulhoon sokerin kanssa. Onneksi huomasin virheen ajoissa.

Eilen jaettiin näytön arviointiperusteet. Siis että mitä pitää tehdä minkäkin numeron saadakseen, noin yleisesti. Mieleen jäi neloskohdasta "Vuorovaikutus ja yhteistyö": jos oppilas pyytää tarvittaessa apua muilta, se on ykkösen suoritus eli tyydyttävä, kakkosen ja kolmosen saadakseen ei saa pyytää apua. Ja mikähän sitten lasketaan avun pyytämiseksi? Mikä tahansa kysyminen?

33. viikko

Olikohan tänään sitten kevään viimeinen koe? Ainakin teoriatunnit päättyvät tähän, kaksi seuraavaa jaksoa ovat pelkkää leipomista (no, yksi teoriatunti huomenna). Jotain puhetta kyllä oli joskus, että leipomon koneista pidettäisiin koe, mutta taisi aika ja tilaisuudet loppua. Toivottavasti.

Kun tässä jaksossa en ole juuri muuta leiponut kuin korvapuusteja (taas eilenkin), ja valokuvat niistä on aina niin samanlaisia, niin tähän pari kuvaa pesunkestävistä kakuista. Tai vihreä on pesunkestävä, valkoinen on kangaskakku. Olivat näytteillä Helsingin kaupunginteatterissa toissa viikonloppuna...

 

Arkivapaat taas loppuvat. Ehdin jo käyttää pari maanantaiaamua näyttöön tarvittavan pasteijan historian kirjoittamiseen, kunnes kuulin, että yksi työ ryhmältä riittää. No olipas kivaa. Taas ihan turhaa työtä. Lopulta kuitenkin päätin tehdä sen loppuun ja palauttaa. Ihan epätasa-arvoista muutenkin, kun toiset ovat tehneet sitä ATK-tunneilla ja ammattilukiolaiset ovat olleet lukiolla ja tuskin ehtivät tämmöisiä tehdä yhtäaikaa.

Nyt se pasteijajuttu alkaa olla lähes valmis ja olen kirjoittanut 15 sivua sujuvasti asian vierestä, kun asiasta ei löydy tuskin mitään tietoa. No, löytyisi kuulumma kirjasta Gastronomian historia, mutta ei kai se niinkään voi olla, että kaikkien on just se yksi ja sama kirja hankittava käsiinsä ja sitten kirjoitettava siitä se yksi ja sama tieto? Jätetäänkö työ hyväksymättä, jos ei juuri sitä kirjaa ole lähteenä käyttänyt? Mielenkiintoista nähdä...