13. päivä

Viikko jäljellä!!! Viikko jäljellä!!! Viikko....No niin, siis viikko eli viisi työpäivää jäljellä. Kai sen jaksaa vaikka päällään seisoen.

Tänäänkin pakkaamista ja peltien puhdistamista. Ja tuhannen karjalanpiirakan päivä, mikä tarkoitti myös sitä, että tyhjensin ja puhdistin sen sadan litran riisipuuropadan. Jonkunverran myös niitä piirakoita rypytin.

Munkkipata roihahti aamulla oikein kunnon liekkeihin, mutta sammui padan kannella. Minä en ollut siinä munkkeja paistamassa, mutta näin tilanteen. Se munkkipata lähti sitten iltapäivällä ulos koko leipomosta...

Työharjoittelijoista vieläkin asiaa: tänään paikalle tuli joku poika ammattikoulun suurtalouskokkilinjan toiselta luokalta. Oli kuulemma kysellyt harjoittelupaikkaa ja puhelimessa oli luvattu. Nyt tuli sitten hakemaan nimeä sopimukseen. Eipä saanut kovin positiivista vastaanottoa keittiöpuolen työntekijöiltä: "Mitä! Harjoittelija! Taas! Kahdeksi kuukaudeksi! Ei me jakseta mitään töitä keksiä!" Sai kuitenkin nimen paperiin ja lähtiessään toivotti vielä työn iloa. Liekö tarkoitettu ironiseksi kommentiksi?

Valitus harjoittelijan tulosta jatkui kyllä vielä pitkään eikä poika varmaan ensi viikolla saa kovin innostunutta vastaanottoa. Onkohan kaikilla työpaikoilla samanlaista?

Plussaa:

• Päivä meni sentään aika nopeasti.

Miinusta:

• Leimasin ihan liikaa Parasta ennen -tarroja porkkanasämpylöihin.

12. päivä

Ja se oli sitten pakkaamista ihan koko päivän. Satoja pizzoja, karjalanpiirakoita, lihapasteijoita, ruisleipiä, hillomunkkeja... Ihan kyllä fyysisestikin raskain työpäivä ainakin toistaiseksi.

TET-harjoittelija tuli ja menikin melkein saman tien, ja keskiviikkona mainitsemani työntekijä jatkoi negatiivisia kommenttejaan: huomautti kovaan ääneen, kuinka pakkaaminen on sentään ihan toisenlaista (ts. tehokkaampaa) kun vakituinen työntekijä Marita (nimi muutettu) on sitä tekemässä. No varmaan onkin, jos sitä on tehnyt vuosia eikä kahta viikkoa niinkuin minä.

Plussaa:

• Perjantaisin on tuntia lyhyempi työpäivä!!! (Ja viikonloppu edessä, niinkuin viime perjantainakin.)

Miinusta:

• Onks sen yhden hyypiön pakko piikitellä joka päivä?

11. päivä

Enpä juuri leiponut tänään mitään pullaa tai rieskaa aamulla, vain muutaman munkkirinkilän. Pakkasin lähtevää tavaraa ja kelmutin kääretorttuja. Välillä jopa tuntui siltä, ettei ole mitään tekemistä. No, ei aina tarvitsekaan olla. Pizzoihin viipaloin tomaatteja ja irrottelin runebergintorttuja vuoista.

Lopulta sitten sain tehdä jotain ihan alusta loppuun: tein 5 gluteenitonta suolaista piirakkaa ja 2 gluteenitonta kookos-ananaspiirakkaa. Viimeksimainitut jopa paistoin valmiiksi, muut menivät kylmiöön. Vaikeinta noissa oli se, kun mitään tavaroita ja aineita ei löydä, eikä jatkuvasti viitsi kysyä. Ja taikinakone oli ihan omituinen. Mutta kai ne jotenkin onnistuivat.

Eiliseen aiheeseen liittyen: TET-harjoittelija ei ilmestynyt paikalle tänään ollenkaan. Lienee saanut tarpeekseen "arvostuksesta".

Plussaa:

• Sain tehdä jotain vähän erilaista.

Miinusta:

• Enpä usko enää pääseväni mitään hiivatuotteita leipomaankaan, olen siihen vain liian hidas. Pitäisi saada äkkiä valmista, oli tuote sitten menossa paistoon tai pakkaseen.

10. päivä

Plussaa:

• Ei kerta kaikkiaan mitään, ellei sitten plussaksi laske sitä, että olen vielä hengissä.

Miinusta:

• Heräsin liian myöhään, kun luulin herätyskellon hälytyksen olevan vain unta.
• Pakkanen oli yöllä kiristynyt 12 astetta ja oli aamulla -19. Auton tuulilasissa oli ohut, mutta kova jääkalvo, joka ei meinannut millään puhdistua, ja melkein myöhästyin töistä.
• Suljin pullapitkopussit, vaikka ei olisi saanut.
• Joku muu pakkasi Torikeskukseen menevät ruisleivät väärin, ja todennäköisesti syy tuli minun niskoilleni.
• Pullapitkojen letityksessä tuli totaalinen oikosulku, en millään muistanut miten se tehdään.
• Vessataukojen pitämien ei ilmeisesti ole hyväksyttävää ilman lupaa (?!), selvisi vasta tänään. En tosin aio vastaisuudessakaan lupaa kysellä.
• Joillekin työntekijöille on mahdottoman vaikea hyväksyä sitä, että työharjoittelija saa pitää mitään taukoja.

Niin tänään sen sitten muistin, miksi osittain olen niin inhonnut erilaisia työharjoitteluita: Ennenkin ihan muiden alojen työpaikoissa olen törmännyt siihen, että työharjoittelijan kahvi- ja ruokataukoja katsotaan tosi karsaasti. Tuolla leipomolla on nyt se toinenkin harjoittelija (TET-jaksolla Sylväältä), ja en voinut olla kuulematta, kuinka negatiivisesti eräs työntekijä kommentoi hänen ihan luvallisia taukojaan. Arvelen, että itse saan osakseni samanlaisia kommentteja ollessani tauolla.

Mutta miksi ihmeessä? Mitä se on siltä vakituiselta työntekijältä poissa, että ilmainen harjoittelija pitää ansaitun tauon? Minä teen ihan normaalimittaista työpäivää ja se TET-jaksolainen normaalin koulupäivänsä mittaista, kyllä siinä taukoja täytyy pitää. Miten kukaan voi olettaa, että jos työstä ei saa palkkaa, niin ei kuulu saada taukojakaan? Vei kyllä motivaation aika alas tuollainen suhtautuminen.

No, oli sentään kaunis pakkaspäivä. Kuva leipomon pihasta auringonnousun jälkeen.

9. päivä

Vasemmalla tanskalainen viineri, eli noiden aihioita tein eilen. Ennen paistoa lisätään keltaista mössöä ja paiston jälkeen pomadaa.

Ja nyt päivän kohokohta: työssäoppimisjakson puoliväli on nyt, eli yhdeksän päivää takana ja yhdeksän jäljellä. Tänään jo hetken väsytti niin, että ajattelin keskeyttämistä tai siirtymistä koululle, mutta jotenkin siitä selvisi. Olen kuitenkin työni tehnyt niin hyvin kuin mahdollista, niin ei siitä ainakaan ole mitään huomautettavaa kenelläkään.

Tänään vähemmän rieskoja kuin eilen, mutta valtava määrä karjalanpiirakoita, ja jonkin verran briosseja ja suolaisten voitaikinakierteiden pellittämistä. Ja iltapäivän levitin hilloa kääretorttupohjille. Pakkaamistakin vain 28 ruisleipää.

Raskain työ oli n. 100 litran padan tyhjennys karjalanpiirakkariisipuurosta ja sen padan peseminen. No, eipä sitä nostella tarvinnut, kallistus ja kaataminen toimii sähköisesti, mutta kun se oli niin tolkuttoman kuuma. Siis ensin se puuro (joka poltti sormia vielä pari tuntia myöhemmin) ja sitten se pesuvesi. Niin, eilen liian kylmää ja tänään liian kuumaa.

Ai niin, opettaja kävi tänään leipomolla. Käy jokaisen työssäoppimispaikoissa. Ja muistin, että pitäisi tehdä tehtävätkin ja täyttää perehdyttämislomake, viimeksimainitun olin ihan täysin ehtinyt unohtaa.

Plussaa:

• Puolivälissä!

Miinusta:

• Kun aina joutuu huomaamaan, kuinka hidas on muihin verrattuna.
• Kesätöitä on turha kysellä, kun nytkin on joku työntekijä osittain lomautettuna.

8. päivä

Aamulla taas ne perinteiset, muutama munkkirinkeli, iso kasa perunarieskoja, pakkaamista ja 24 litraa rikottuja kananmunia.

Sitten loppuivat työt, tai ainakin leipomiset, ja siivosin koko aamupäivän. Leipomoon ilmestyi kahdeksan aikoihin toinenkin harjoittelija (en tiedä mistä, ei ainakaan Vammalan ammattikoulusta), mutta ei hänellekään paljon töitä löytynyt eikä ollut mitenkään aktiivinen niitä kyselemäänkään. Hävisi näkyvistä puolenpäivän jälkeen.

Niin, siis siivosin. No, semmoista kevyttä pintasiivousta enimmäkseen, kylmiö ja muutama kaappi. Totesin aika äkkiä, että kylmiöön (+ 6,3 C°)* tarvitsee enemmän vaatetta ja vetäisin fleecepaidan työpaidan alle. Sillä selvisi, mutta kyllä elimistön lämmönsäätelyjärjestelmä meni hetkeksi sekaisin: loppupäivän oli tukalan kuuma (siis vaikka riisuin sen fleecen toki heti, kun sain kylmiön puhtaaksi).

Sitten kuitenkin loppupäivästä tuli kova kiire tehdä viinereitä, enimmäkseen tanskalaisia (kuva oikealla) ja muutama raeviineri. Ja lopuksi vielä 125 runebergintorttua irti vuoista. Opin, että ne pitää latoa tiiviisti kylmiöön sen vuoksi, etteivät ne kuivu niin kovin.

Plussaa:

• Ei sentään tarvinnut lattioita pestä.
• Kylmiön siivoaminen oli hyvä tekosyy pitää ylimääräinen lämmittävä kahvitauko.

Miinusta:

• Välillä liian kylmä ja välillä liian kuuma.

*+6,3 C° on oikeastaan liian lämmin kylmiön lämpötilaksi, pitäisi olla alle 6 astetta.

7. päivä

Viideltä töihin ja kuudelta pois...ei vaan, vasta puoli kahdeltatoista. Ja sitä samaa kuin ennenkin: perunarieskoja, pakkaamista ja peltien puhdistamista. Eipä juuri muuta tänään.

Plussaa:

• Viikonloppu edessä!!!!!
• Tekemäni rieskat ovat kuulemma menneet hyvin kaupaksi, vaikka ovatkin vähän epämääräisen mallisia ja ehkä hieman liian kohonneita. No, ne ovat ainakin todella käsintehdyn näköisiä.

Miinusta:

• Jälleenmyyjille pakkaamista oli todella paljon, ja välillä tuntui että olen vaan tiellä kun jokaisella on oma tapansa siinä hommassa. Jonain päivänä vielä jotain tulee pakattua kahteen kertaan ja jotain unohtuu.
• VÄSYTTÄÄ!!!

6. päivä

No nyt sitten on se kolmasosa takana. Varmaan nähty ja tehty jo kaikki, mitä tulevinakin päivinä on edessä. Pakkaamista kauppoihin ja kahviloihin sekä erilaisiin juhlatilaisuuksiin ja myyntiin; ehkä vähän ylöslyöntiä ja erilaisia viimeistelyhommia; ja siivoamista jonkin verran.

Tänään voitelin pullia ja viinereitä munalla ja karjalanpiirakoita voisulalla, kokosin ja pakkasin 452 kpl lusikkaleipiä ja käärin kelmuun kymmeniä ruiskääretorttuja. Ripottelin pikkupizzoille pizzamaustetta ja juustoraastetta ja sitten vielä pakkasin runebergintorttuja ja porkkanaleivoksia muovikoteloihin myytäväksi.

Plussaa:

• Ööh, tuota noin...

Miinusta:

• Pakkasin karjalanpiirakoita väärin, kun laitoin laatikkoon kannen.
• Voitelin pullapitkot ihan liian huonosti, minkä huomasi vasta paiston jälkeen.
• Varsinkin aamulla leipomolla on ilmassa runsaasti jauhopölyä, erityisesti ruisjauhopölyä, joka ärsyttää inhottavasti kurkussa ja yskittää.

PS.
Tuosta jauhopölystä tuli mieleen: eilen leipomolla oli ilmassa sankkaa sokeripölyä. Jos seisoo päivän sokeripölyssä, tekeekö sen jälkeen vielä mieli makeaa?

5. päivä

Samaa vanhaa, rieskoja, muutama pitko ja lusikkaleipiä....Loppui se lusikkaleipätaikina sentään joskus, tulossa taas yli 400 kpl, loppuviikosta hillottaviksi ja sokeroitaviksi.

Ainoa uusi työ oli kääretorttujen elmukelmuttaminen eli pakkaaminen, aika yksinkertaista oppia tosin.

Viikko takana työssöoppimisjaksoa, ja aikainen työaika alkaa kyllä tuntua joka paikassa. Iltapäivisin älyttömän väsynyt, enkä osaa erotella, johtuuko se aikaisesta heräämisestä vai koko päivän seisomisesta tai tietenkin molemmista. Jalat ja pää yhtä väsyneet.

Plussaa:

• No se kun lusikkaleipätaikina lopulta loppui!

Miinusta:

• Selkää särki välillä TODELLA kovin.

4. päivä

Unohdin eilen mainita, että jo kuudesosa (jippii!?) työssäoppimisjaksosta on takana. Siis eilen. No, ylihuomisen jälkeen on takana jo kolmasosa, eli kohta jäljellä vain puolet. Tämä voi näyttää siltä, että innolla odottaisin jakson loppua, mutta enemmän odotan aikaisten aamuherätysten loppua. Ja jalkoihin ottaa aika kovin yli seitsemän tunnin seisominen.

Tein taas rinkeleitä ja rieskoja. Eivät ole menneet ilmeisesti totaalisesti pieleen, koska sain tehdä uudestaankin. Ja tein kakkoja ja vaaleaa vuokaleipää. Lisäksi rikoin munia niin monta litraa, että en jaksanut laskea.

Pakkasin kauppoihin ja kahviloihin menevää tavaraa, kaikkea mahdollista ruisleivistä rosinamunkkeihin. Osa pusseihin ja osa irtotavarana myytäväksi. 

Sitten leivottiin karjalanpiirakoita, yhteensä yli 600 kpl. En ole ikinä ennen niitä tehnyt, mutta nyt rypytin ehkä viitisenkymmentä ja loppua kohti tulos parani selvästi. Alla olevassa kuvassa osa on minun tekemiäni. Ehkä ne vielä erottaa muista, mutta paistaminen kaunistaa!

Loppupäivä pellien puhdistamista. Jonkun sekin täytyy tehdä, eikä Heinon Leipomolla niitä tiskata, kuten koululla. Skrapataan vain puhtaaksi. Osa menee helposti, mutta osassa on palanutta munaa tai valunutta pomadaa tai munkkisokeria + rasvaa. Sotkuista hommaa, mutta ei kai joudu joka päivä tekemään.

Plussaa:

• Karjalanpiirakoiden teko ei ole ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin (kuvasta huolimatta).

Miinusta:

• Toistaiseksi olen rikkonut 3 munaa munankuorien eli roskien joukkoon.

3. päivä

16 litraa rikottuja kananmunia. Siinä aamun ensimmäinen työ, siis rikkoa ne munat. Tai muutaman munkkirinkilän pyörittelin ennen noita.

Sitten tein lusikkaleipiä. Välillä muutaman pullapitkon. Ja sitten lusikkaleipiä. Lehtitaikinasta tehtyjen kierteiden asettelua pelleille. Ja lopuksi taas lusikkaleipiä.

En pakannut tänään mitään. Muutenkin pakkaamista taitaa olla eniten loppuviikosta, kun juhlia ym. pidetään tosiaan useimmiten viikonloppuisin. Alkuviikosta leivotaan pakastimeen.

Plussaa:

• Taisin oppia letittämään pitkon neljällä. Pitää kyllä vielä harjoitella.

Miinusta:

• Neljä pellillistä lusikkaleipiä eikä taikina vähentynyt juuri ollenkaan.

2. päivä

Tänään töihin viideltä, kello soi 4:20. Yleensä kyllä haluan syödä edes vähän aamulla, mutta ei ennen viittä tee mieli mitään. Sitten kuuden aikoihin alkoi olla nälkä, ja aamukahvikin oli vasta kahdeksalta! Muutenkin hassua: selvisi, että pääsen töistä jo puoli kaksitoista, koska se aamun tunti ennen viittä vastaa kahta työtuntia; mutta samalla se tarkoitti sitä, että kun syömään pääsee vasta yhdeltätoista, niin ruokatunnin jälkeen saa lähteä heti kotiin. Mutta oli ihan kiva huomata siinä vartin yli kahdeksan, että puoli työpäivää on jo takana, kun monilla se on vasta ihan alussa.

Aamulla voisilmäpullien voitelua ja viimeistelyä, rieskojen kaulaamista ihan perinteisellä puukaulimella, munkkirinkelien rinkelöintiä ja oikeastaan koko loppupäivä pakkaamista ja vähän siivoamista. Ja täytin ja sokeroin ne lusikkaleivät, joita eilen tein, niinkuin arvasin.

Lusikkaleipiä sitten riittikin, 450 kpl. Karjalanpiirakoita 120 + 30 pienempää cocktailpiirakkaa, viinereitä, pitkoja ja muutama ruisleipä. Siis pakattavaksi tilauksiin. Ja lopuksi kilo mokkakuorrutteisia pikkuleipiä, joihin eilen laitoin hopeakuulia päälle.

Plussaa:

• Edelleenkin oli töitä koko ajaksi.

Miinusta:

• Sotkin aamukahvilla kahvilan maton kengänpohjien jauhoilla, olisi pitänyt huomata kiertää.
• Teippasin pitkopussit kiinni, vaikka ne olisi pitänyt jättää auki, kun ne jäivät myytäväksi.

1. päivä

Eilinen onni (koru, toim.huom.) ei jatkunut tänään. Tein huonoimman mahdollisen ensivaikutelman työpaikalla: unohdin työvaatteet! Laitoin ne illalla kassiin keittiön pöydän viereen ja ajattelin, että siitä muistan ne ottaa, mutta aamulla olin kai vain muuten niin paniikissa, etten sitten huomannut... No, vartissa kävin ne hakemassa eikä siitä mitään negatiivista kommenttia kuullut, ja toisaalta: ei tarvitse enää pelätä mokaavansa, kun on heti alussa jo tehnyt sen.

Ainakin nyt vielä paikka vaikuttaa ihan mukavalta, jotain ihan järkevää tekemistäkin oli koko päiväksi. Ekaksi dippailin hevosenkenkäpikkuleipiä suklaaseen ja nonparelleihin, sitten aprikoosimarmeladia ja suklaata aprikoosisarviin, herrasväen pikkuleipien sokerointia ja pakkaamista... Ja pakkaamista sitten piisasikin, nuo edellämainitut ja vino pino kaneliässiä, yhteensä 14 pellillistä tavaraa tilauksiin, myyntiin ja pakastimeen.

Kymmenen aikoihin tuntui ihan kivalta: yli puoli työpäivää jo takana, jee! Mutta sitten aloin tehdä lusikkaleipiä, ja sepäs oli pitkästyttävää hommaa. Mitä enemmän teki, sitä paremmin sekin tosin sujui. Huomenna kai sitten niiiden täyttämistä. Viimeinen homma tänään runebergintorttujen irrottaminen muoteista.

Ja kun aamulla tavallaan myöhästyin sen vartin, niin olin iltapäivällä kyllä sen verran pidempään, kuvailin koneita tyhjässä leipomossa (lupa oli kysytty). Oli talossa tietenkin porukkaa silloin vielä, kahvila on auki puoli viiteen ja keittiöpuolen ihmiset tulivat töihin noin puoli kahdeksan, kun oma työaikani siis on 6-13.30, paitsi perjantaisin tuntia aikaisemmin, töihin ja pois.


Plussaa:

• Koko ajan oli järkevää ja oikeasti hyödyllistä työtä.

Miinusta:

• Vaatteiden unohtaminen aamulla.
• Kahvilan ovikello, joka kuuluu leipomoon joka kerta kun joku kulkee ovesta; karmea sähköinen pling plong -ääni, joka on ärsyttävän samanlainen kuin oma ovikelloni!

Puolivälissä

Kai noin suunnilleen tätä ekaa lukuvuotta; 5 jaksoa takana ja 5 edessä.

Huomenna sitten Heinon Leipomoon aamukuudeksi, jos herään. Vaikka pakkohan se on. Kävin siellä tänä aamuna pikaisesti, mutta en ehtinyt oikein minkäänlaista mielikuvaa muodostaa.

Tähän jaksoon päättyi mikrobiologia, kokeeseen tietenkin. Mutta kirjan sai laskea käsistään lopullisesti. Kokeita ei yleensä mistään aineista pitäisi olla tänä keväänä enää kuin korkeintaan yksi. Ja ai niin, maanantain kokeesta sain ykkösen, hyvä kun edes sen. Teoreettinen lukeminen ja pänttääminen ei vain ole minua varten.

No, jos ei kokeita, niin näyttöjä. Huhtikuun 27. päivä pitäisi osoittaa osaavansa tehdä korvapuusteja, pasteijoita ja pursotettavia pikkuleipiä. Korvapuustin korvapuustia en ole vielä päässyt tekemään, ja semmoinen pitäisi sitten osata tehdä näytössä! Voisi olla epäreiluakin, sen tietää sitten kun näkee, pääseekö niitä tekemään ennen näyttöä ja mieluiten useamman kerran.

Vasemmalla Työturvallisuuskortti, joka lopultakin saatiin tänään. Voimassa 5 vuotta.

Kuvan koruun liittyy tämän päivän loppukevennys: Kun olin menossa syömään, kuulin jotain kilahtavan lattialle. Tarkistin ekaksi korvakorut: molemmat tallella. Vaatteissa ei putoavia nappeja eikä taskuja, eli taskuista ei voinut pudota mitään. Arvelin sitten, että ehkä kengänpohjaan oli jäänyt kivi, joka irtosi.

Yli kolme tuntia myöhemmin tauolla huomasin pukuhuoneen peilistä, että kaulakoruni näyttää oudolta: tosiaan, yksi musta koristekivi puuttuu. Yhdistin asian heti siihen kilahdukseen ruokalassa, ja lähdin katsomaan, vaikka arvelinkin, että lattia on varmaan siivottu ja kivi hävinnyt. Mutta kuinka ollakaan, kivi oli ruokalan lattialla pöydän alla, pöydänjalan vieressä! Ihme, että oli säilynyt siinä.

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu

Yksi luokamme oppilas oli ilmeisesti joululoman aikana todennut opiskelevansa väärälle alalle ja päättänyt lopettaa. Oli ehtinyt jo hankkia harjoittelupaikan ylihuomenna alkavaa työssäoppimisjaksoa varten, ja jostain syystä sitä paikkaa tarjottiin sitten minulle ammattikoululle jäämisen sijaan. Noin puolen koulupäivän miettimisen jälkeen päätin ottaa sen paikan (olikohan se jotenkin väärin ottaa toisen kovalla työllä (?) hankkima paikka), joten menen siis Heinon Leipomoon http://www.heinonleipomo.com/.

Huomenna aamulla ennen koulupäivää sinne katsomaan ja selvittämään työajat ja muita käytännön seikkoja. Tämä tuli niin äkkiä, etten tiedä, mitä odottaa enkä toivottavasti ehdi jännittääkään.

Paluu arkeen

...oli edessä. Loppuu se pitempikin loma joskus. Ja heti aluksi koe. Nyt osasin jo odottaa, että voi käydä niin kuin viime kokeessa, kun tuntui, etten tiedä vastausta yhteenkään kysymykseen. Ja vähän niin nytkin kävi, muistin kyllä lukeneeni vastaukset kysyttyihin asioihin, mutta en muistanut itse niitä asioita. En vain osaa lukea kokeisiin, en ole koskaan osannut. No, nyt on vielä keskiviikkona mikrobiologian koe, mutta luultavasti sitten ei enää yhtään koetta tänä keväänä.

Saatiin koko loppukevään lukujärjestykset, ja niiden mukaan kevään viimeiset jaksot ollaan koko ajan leipomolla. Ei siis teoriaa tuntiakaan!!

Päivän lopuksi tuli tehtäväksi kirjoittaa essee tai kirjoitelma tai jotain torstaina alkavasta työssäoppimisjaksosta. Ensimmäisenä tuli mieleen kirjoittaa siitä, etten vain joutuisi työssäoppimispaikassa mapittamaan, niinkuin joka ikisessä harjoittelupaikassa, missä olen ikinä ollut. No, ehkä en sentään. Siis joudu mapittamaan.