Lopussa kiitos seisoo...

...tai oikeasti en ymmärrä ollenkaan, mitä tuo sanonta tarkoittaa.

No, joka tapauksessa jakso 1B loppui yhtä aikaa syyskuun kanssa. Suursiivoukseen leipomoluokassa.

Tänään taas paistajana. Jotenkin tuntuu, että olen joka kerta tai ainakin melkein aina paistajana, mutta ei kai se niin ole. Teinhän tosin tänäänkin pizzoja, kaulin pasteijataikinan rippeistä pohjat ja sekoitin jotain jauhelihamössöä päälle. Kuvassa alla keskentekoiset pizzat ennen tomaattiviipaleiden ja juustoraasteen levittämistä, ja tietenkin ne paistettiin lopuksi. Keskellä paistamiani perunasämpylöitä ja oikealla konepestyjä suodattimia.


Mitä meni pieleen:

• Annoin uunissa höyryä sienihuipuille (paperivuokiin tehtyjä pikkusuolaisia), vaikka ei olisi pitänyt
• Työnsin pinnan liian pitkälle uuniin ja se osittain jumittui sinne, saatiin kyllä pois
• Rahkamuffinsit menivät pilalle, ehkä uunissa liian vähän aikaa, en tosin ollut niitä tekemässä enkä uuniin laittamassa
• Siivosin aamupalatarvikkeet liian aikaisin pois, ja ne piti tuoda takaisin

Kuudes viikko

Varoitus: Tämä blogikirjoitus sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä!
Eli viime perjantain palovamma, näyttää ja välillä tuntuukin pahemmalta kuin silloin:
Ja sitten materiaalia, joka saattaa järkyttää matematiikalle yliherkkiä, eli vastaus viime viikon laskutehtävään. Tehtävähän oli seuraavanlainen:

Alkuperäinen grahamsämpyläohje on seuraava:
Vettä 1 000 g
Hiivaa 100 g
Siirappia 100 g
Suolaa 20 g
Rasvaa 100 g
Grahamjauhoja 500 gVehnäjauhoja 1 100 g

Laske, kuinka paljon pienkomponentteja tarvitset, jos haluat saada 300 kpl sämpylöitä, joiden yksilöpaino on 80 g. (Älä kompastu sanaan "pienkomponentti", se tarkoittaa ainesosaa.)
Huom! Prässipainon tulee olla 2,4 kg! (Tähän sitten kompastut kuitenkin.)

Ja vastaus on:

Lasketaan yhteen materiaalien, siis veden, jauhojen ja muiden paino. Yhteensä 2 920 g.

Sämpylöitä tarvitaan 300 kpl, eli 300 kertaa 80 g on 24 000 g eli 24 kg.

Jaetaan tarve eli 24 000 g perustaikinan painolla 2 920, tulos on (pyöristettynä) 8,2.
Siis 8,2 on kerroin, jota käytetään laskettaessa materiaalit.

Vettä 1 000 g * 8,2 = 8 200 g
Hiivaa 100 g * 8,2 = 820 g
Siirappia 100 g * 8,2 = 820 g
Suolaa 20 g * 8,2 = 160 gRasvaa 100 g * 8,2 = 820 gGrahamjauhoja 500 g * 8,2 = 4 100 g
Vehnäjauhoja 1 100 g * 8,2 = 9 020 g

Sana "prässipaino" hämäsi ainakin minua aluksi, mutta se on yhdellä kertaa prässiin eli paloittelu-/pyörittelykoneeseen laitettavan taikinapalan paino. Kone tekee 30 sämpylää kerralla, ei 30 kertaa 80 g on 2 400 g. Siis silloin prässipaino on tuo tehtävässä mainittu 2,4 kg.

Uudet lukujärjestykset kahdeksi seuraavaksi jaksoksi saatiin tänään. Kahdeksan viikkoa vain 4 tuntia koulua tiistaisin.
Ja lopuksi loppukevennys. Näillä paperieväillä ei taitaisi nälkä lähteä...

http://www.likecool.com/Papercraft_breakfast--Projects--Gear.html

Arinauunin kosto...

...ja muita Leipomoluokan parhaita (eiku pahimpia).

Kaikki meni pieleen mikä mennä voi, ja vähän enemmänkin. Ainakin siltä välillä tuntui.

• Poltin käsivarteeni ihan mukavankokoisen palohaavan arinauunissa, kun otin sieltä ulos omenapiiraita, jotka sitten kuitenkin lopulta olivat raakoja.
• Vein Vakipaikkaan mustikkamuffinseja, jotka eivät olleetkaan vielä valmiita (kuorrutus puuttui).

No, sitten ei ehkä muuta mennytkään oikeasti pieleen. Kauraleivät ja perunarieskat onnistuivat ihan hyvin, ja löysin jätekatoksenkin.


Ja ekaksi aamulla tein omenapiirakkataikinan, josta sitten muotoutui ihan kelvollinen valmis tuote.



Jotain muutakin: saatiin ensi jakson lukujärjestys, joka tosin oli niin päin mäntyä, että uusiksi menee...Toistaiseksi sen mukaan vain tiistaina koulua, 4 tuntia ja sekin teoriaa. Voisin ottaa perjantaisin valinnaisen Ruoanlaiton perusteet leipureille -kurssin, mutta taidan jättää väliin.

Puoli päivää ihmeteltiin kuvottavan kammottavaa hajua suurkeittiön puolelta, iltapäivällä selvisi, että se tulee sulaneesta raclette-juustosta. Siis todella kammottava haju, vaikka juusto olikin ihan hyvää. Sai vähän maistaa.

Taas taikinantekijänä

Tai melkein jäi taikinatkin tekemättä, pakkasin ja tiskasin. Mikäs on tiskatessa semmoisella supertehokkaalla ja nopealla koneella, kyllä sellaisella tiskaisi kotonakin vaikka joka päivä. Hetkinen, tiskaan kotona JOKA PÄIVÄ vaikka ei ole konetta minkäänlaista!

No, sitten matematiikantehtävä, oikea vastaus ensi viikolla:

Alkuperäinen grahamsämpyläohje on seuraava:

Vettä 1 000 g
Hiivaa 100 g
Siirappia 100 g
Suolaa 20 g
Rasvaa 100 g
Grahamjauhoja 500 g
Vehnäjauhoja 1 100 g

Laske, kuinka paljon pienkomponentteja tarvitset, jos haluat saada 300 kpl sämpylöitä, joiden yksilöpaino on 80 g. (Älä kompastu sanaan "pienkomponentti", se tarkoittaa ainesosaa.)

Huom! Prässipainon tulee olla 2,4 kg! (Tähän sitten kompastut kuitenkin.)

Iso taikinakone, jolla taikina tehtiin, vatkaa taikinaa aika hauskannäköisesti. Kakkuvuoassa tehdyn näköistä jälkeä.

Viinerin tarkoitus?

En oikein ymmärrä viineriä leivonnaisena. Sehän ei ole mitenkään erityisen hyvää, vain hirveän rasvaista, ja puolet siitä rapisee lautaselle syödessä. Mahdottoman monta työvaihetta tarvitaan tekemiseen eikä lopputulos ole kaksinen.

Viinerin historia lasketaan alkavan vuodesta 1850, jolloin Tanskassa oli leipomotyöntekijöiden lakko, ja leipomoiden omistajat toivat rikkurityövoimaa Itävallasta. Nämä tekivät omia perinteisiä Plundergebäck-leivoksiaan, jotka sitten tulivat suosituiksi Tanskassa. Viinerihän tunnetaan maailmalla nimellä the Danish, eli Tanskalainen.

Viinerin esi-isä saattaa olla turkkilainen baklava-leivos. Turkkilaisten eli muinaisten ottomaanien valtakuntahan ulottui aikanaan Wieniin saakka, joten on hyvin mahdollista, että heiltä jäi jälkensä paikalliseen leivosperinteeseen. Muotileivonnainen viineristä tuli ilmeisesti vuoden 1915 paikkeilla, kun niitä tarjottiin Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin häissä.

Tänään oli koulukuvaus, mutta sen tuloksia ei vielä ole nähty.

Ja iltapäivällä taas mikrobiologiaa, ympäristömyrkyistä tällä kertaa.

Ammattisanastoa osa 2

Paletti = kuorrutteen tai täytteen levittämiseen käytettävä lastan tapainen esine; edes Wikipedia ei tunne paletille tätä merkitystä

Johdin = pyörällinen "vaunu", johon asetellaan peltejä (käytetään esim. valmiin taikinan säilyttämiseen kylmiössä); yleensä merkityksessä sähkön johdin tai sanan johdin


Kutteri, raappa ja laukka...makkaran- ja lihatuotteiden valmistukseen liittyviä sanoja, joille olen oppinut ihan eri merkitykset. Mutta eipä noita kai tarvitse oppia tarkemmin, eivät liity leipomiseen.


Tämä jakso jo yli puolessavälissä, oikeastaan loppusuoralla. Enää 7 aamua herättävänä, ensi viikon torstaina viimeinen päivä. Sitten kahdeksan viikkoa, josta ei vielä tiedä mitään.

Väsymyksen merkkejä, kun ei jaksa enää kirjottaa opiskelusta, vaan laskee vain päiviä ja tunteja jakson päättymiseen.

Pullakuskina

Olin kondis- eli kondiittoriryhmässä tänään. Tarkoittaa sitä, että ei takinantekoa, ylöslyömistä eikä paistamista. Aamupäivä valmiiden tuotteiden pakkaamista, hinnoittelua ja kuljettamista ammattikoulun Vakipaikka-kahvila/lounasravintolaan. Alla pari kuvaa:


Eli vasemmalta oikealle:

1. Pakkaamani (mutta ei leipomani) amerikkalaiset omenapait
2. Hintalappu (käsialani on siis todella surkea niinkuin näkyy!)
3. Omenapait (alhaalla) ja ihan ekaksi pakkaamani toscapiirakat ylempänä myyntivitriinissä

Vanhan sanonnan mukaan köyhän talon porsaat ovat jonossa. Rikkaan talon porsaat ovat ilmeisesti sitten tiiviissä laumassa, kuten kuvasta (oikealla) näkyy. No, oikeasti tuossa on vain miljoonan murto-osa jauhelihapasteijoista, joita tein iltapäivän. Vieläkin nenässä semmoinen sipulin ja jauhelihan tuoksu.









Sitten vielä muutama kristallipulla. Yritin opetella oikeaoppisen solmun tekemistä, mutta eipä oiken tullut mallin mukaista. Tosin pullien muoto muuttuu paistuessa ja pikkuvirheet häviävät voisulavoitelun ja sokeroinnin alle. Hyviä olivat, vaikka en kunniaa niistä voikaan ottaa.






Mitä opin tänään:

• EI kananmunalaatikkoa pöydälle!
• EI alumiiniastioita ja -työvälineitä tiskikoneeseen!

Väsyneet jalat

Kahdeksan tuntia leipomolla, enimmäkseen paistamista. Niin kiire taas, ettei tuotekuvia ehtinyt tänäänkään ottaa. Korvapuusteja, tiikeripullia, toscakakkuja, pasteijoita.

Alusta loppuun tein 5 suklaarouhekakkua. Ne paistoin suurkeittiön arinauunissa. Leveä ja matala uuni, jonne paistettavat tuotteet pitää työntää käsin ihan sisälle asti, ei siis mitään ulosvedettäviä peltejä käytössä. Vieressä kuva ja alla ohjauskeskuksen pikakäyttöohje:

Päivän aikana selvisi myös se, mikä on maailman vaikein tiskattava: aaltopeltiä muistuttava reiällinen patonkipelti. Joka kolo täynnä muruja, jotka eivät lähde millään irti.

Mikä meni pieleen:

• suklaarouhekakut liian isoihin vuokiin, pienemmissä olisi tullut isomman näköisiä
• kaalipiirakat jäivät raaoiksi ja menivät siis pilalle (laiton uuniin, mutta joku muu otti pois)
• korvapuustit eivät nousseet korkeutta, vaan leveyttä

Mutta noinhan ei saisi ajatella, siis että mikä meni pieleen, vaan mikä onnistui. Siis mikä onnistui:

• ne kakut olivat muuten ihan onnistuneita
• mikään ei palanut uunissa
• mikään ei noussut liikaa höyrykaapissa
• kaikki tuotteet (niiitä kaalipiirakoita lukuunottamatta) oli myyntikelpoisia

Tämä tuli mieleen, kun luin ryhmänohjaajamme Tuulan syyskirjeen, nyt vasta illalla ihan ajatuksella. Tuossa oikealla kaikille, jotka haluavat lukea (kuvaa klikkaamalla suurenee):

Neljä viikkoa takana

Se, että pullanpyörittäjäkoneen käyttämisessä tarvitaan kahta kättä, on kuulemma työturvallisuusasia. Ei siis tule niin helposti laitettua kättä sinne koneen sisään, kun molempia tarvitaan vipujen vääntöön. No, ehkä se on noinkin, mutta en usko, että koneen keksijä olisi uhrannut työturvallisuuden ajatteluun sekuntiakaan.

Historiatietoa ko. koneesta oli mahdoton löytää. Se on BG (Before Google), ei tarpeellista tietoa nykyihmisille. Oikealla kuitenkin kuva käsikäyttöisestä pullanpaloittelukoneesta vuodelta yksi tai kaksi (siis 1901 tai 1902):

(http://www.bphs.net/HistoryOfKeyBusinesses/Bakery/index.htm)

Googlatessani tietoa pullanpyörittäjäkoneesta löysin tämmöisen blogin:

http://cremeschnitte.blogs.fi/2009/09/19/ensimmaeinen-kouluviikko-takanapaein-6995461/

Joku viime vuonna aloittanut kirjoittelee opinnoistaan. Hyvin yksityiskohtaisesti. Kävi mielessä, että olisiko pitänyt kirjoittaa samalla tavalla, mutta ei sentään. Parasta vain kirjoittaa omalla omituisella tavallani.

Joskus kirjoitin, että ehkä jaksaa parhaiten, kun ajattelee tätä opiskelua pienissä jaksoissa. Eli tämän päivän jälkeen puolet näistä pitkistä tylsistä teoriakeskiviikoista takana, siis kaksi enää jäljellä. Jippii!!?

Elintarvikealan perusteita

Työssäoppimispaikka varmistui!?!? Niin ainakin luulisin.

Mutta sitten päivän asiaan:

Keitossa lientä ja kiinteitä aineita on yhtä paljon. Kiinteistä aineista lihaa on noin 1/3. Pataruoissa lientä on 1/3 ja kiinteitä aineita noin 2/3. Lihakastikkeissa lihan määrä on noin 1/3 ja kastikkeen noin 2/3.

Eli miten tämä kuuluu leipuri-kondiittorin opintoihin? En tiedä. Jostain syystä luetaan läpi kirjaa nimeltä Elintarvikealan perusteet (josta edellinen kappale oli lainaus). Perusteellista perustietoa nimensä mukaisesti. Osittain ehkä hyödyllistäkin.

Musta maanantai, eikun musta tuntuu

...että olen lukenut ja kirjottanut muistiinpanoja mikrobien elinoloista jo ainakin kahteen kertaan

...että ryhmätöitä happamuuden, kosteuden, lämpötilan ja hapen vaikutuksesta mikrobien elinoloihin on tehty myös kahteen kertaan

...että Tunne hygieniaosaaminen -kirjaa selaillessa samat asiat toistuvat ainakin viidesti

...ETTÄ NÄIHIN ASIOIHIN KYLLÄSTYY TOTAALISESTI!

Kertaus on opintojen äiti, mutta joskus liika on liikaa.

Viikko ohi

Niin väsynyt, ettei jaksa edes olla enää väsynyt.

No jotain munkkirinkilöitä ja limppua ja broileripaistoksia. Voitaikinaa ja munamaitoa. Ei mitään erityistä uutta tänään.

Torstai täynnä taikinaa ja tiskiä

Munkkitaikinaa. Kauraleipätaikinaa. Porkkanasämpylätaikinaa. Ainakin noita. Joku teki munkkeja ja korvapuustejakin, joita oli tarkoitus ostaa muutama kotiinkin, mutta ehtivät mennä kun olin tiskaamassa tai jossain muualla (no, parista tulevasta jaksosta keskustelmassakin opettajan kanssa meni aikaa).

En ehtinyt valmiista tuotteista edes kuvia ottamaan. Täytyy siis piristää tämän päivän blogiakirjoitusta kuvalla tiskikoneesta, jota tuli käytettyä ahkerasti tänään. Onneksi se on nopea, ja vaivattomampi kuin kotitiskikoneet (ei minulla kyllä semmoistakaan ole, mutta työpaikkojen kahvihuoneissa kokeiltu).

PS.

Jotain opin muistamaankin tänään: maitotuotteet on 2-kylmiössä ja lihatuotteet 4-kylmiössä, siis keittiön puolella.

Kahdeksan tuntia teoriaa

Puuduttaa vieläkin. Ja samanlaisia keskiviikkoja luvassa jatkossakin. Ei piristä yhtään Aku Ankka -ristikot. Koulutus on tietty suunniteltu suoraan peruskoulusta tulleille, mutta vähän alisuoriutumiselta välillä tuntuu. Asia on tietysti ihan asiallista, enkä kyllä osaa sanoa, miten tämänkin päivän teoriat toisella tavalla opettaisi.

Leipurin uudet vaatteet

Tänään sitten saapuivat kauan odotetut työvaatteet mukanaan järkyttävän iso lasku. Kahdet housut, kolme paitaa ja kaksi kokinhattua. Säästösyistä en edes tilannut niihin nimibrodeerausta. Asu on kokinhattua lukuunottamatta kyllä ihan selvä sairaanhoitajan asu, rintataskuun vain kyniä ja stetoskooppi. Ymmärrän kyllä, miksi noita vaatteita pitää käyttää, mutta alkuun varmaan tuntuu oudolta. No, onneksi sentään väri on valkoinen, yksi mieliväreistäni kuitenkin vaikka puhtaanapidon vuoksi hankala.

Uusi jakso, uudet pöpöt

Siis ihan kirjaimellisesti. Koko päivä mikrobiologiaa ja itsellä kohtalaisen kova flunssa. Loppuviikosta olisi leipomopäiviä, en tiedä täytyykö olla poissa jos flunssa ja nenän vuotaminen ei siihen mennessä lopu. No pari päivää aikaa odotella.

Nyt pitäisi sitten oppia virukset ja bakteerit ja homeet ja hiivat ja niiden haitat ja hyödyt elintarvikealalla. Ja pilkulleen oikea tapa pestä kädet.

Miss' laaja aukee Pohjanmaa...

...veet merten, virtain vaahtoaa jne...

Eli aamulla bussilla Pohjanmaalle, Kauhajoelle. Vähän yli kaksi tuntia istumista sinne ja takaisin. Ensin lyhyt visiitti Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kauhajoen yksikköön ja sitten Hämes-Havunen -nimisen paikan parkkipaikalle bussissa istuen odottelemaan ruokamessujen porttien avaamista. Kolmisen tuntia aikaa tylsistyä, messualue oli kierretty ja näytteet maisteltu puolessa tunnissa. Jotain esitteitä ja paperikassseja mukaan tarttui, ja metrilakua ihan kassan kautta. Kylmää ja tuulista oli, mutta ei sentään satanut kuin vasta Vammalassa. Omituista sinänsä, että tuommoiset messut järjestetään ulkona, kun tähän aikaan vuodesta on ennenkin ollut kylmä.

Teoriaa piisaa...

Koko päivä taas teoriaa leivän parannusaineista ja leipomokoneista. Ja koe viime viikon pullataikinateoriasta. En ole koskaan ollut hyvä kokeisiinlukija eikä se taito vuosien käyttämättömyyden jälkeen ainakaan parantunut ole. Mitään ei jää mieleen, vaikka kuinka lukisin.

Viimeinen varsinainen koulupäivä tätä jaksoa, huominen menee Kauhajoen ruokamessuilla. Maanantaina alkaa jakso 1B, edelleen teoriaa 3 päivää (joista yksi mikrobiologiaa eli hygieniapassiin tähtäävää asiaa) ja 2 päivää leipomolla.

Yritän muutenkin ajatella tämän opiskelun jaksoissa jos niin jaksaisi paremmin. Siis pieniä tavoitteita. Eli nyt (melkein) yksi jakso takana, seuraava kestää vähän alle neljä viikkoa ja sitten ehkä 2 seuraavaa jaksoa ainakin vähemmän raskasta.

Toinen viikko

Pari viikkoa koulunkäyntiä takana. Stressi työssäoppimispaikan löytymisestä kasvaa, vaikka jakso on vasta joulun jälkeen. Aikaisemmista tuloksettomista harjoittelu- ja työpaikkojen etsimisprojekteista on jäänyt niin huonot kokemukset, että mieluiten unohtaisi koko asian. Mutta toisaalta tietää, että ei voi.

Kirjailijat tuntevat käsitteen writer's block, eli tilanteen jossa tietää että pitäisi aloittaa uuden kirjan kirjoittaminen, mutta se ei vain onnistu. Pelkää, ettei osaa enää kirjoittaa, ainakaan niin hyvin kuin ennen. Minulla on "searcher of practical training workplace's block". (Sen verran kamala sanahirviö, ettei oikeinkirjoitukseen kannata luottaa.)

Jos haluaisin olla oikein tehokas, etsisin harjoittelupaikan jo yleisainejakson ajaksi, mutta en jaksa ajatellakaan sitä. Toisaalta silloin on hyvää aikaa etsiä sitä pakollista paikkaa työssäoppimisjaksolle. No yöunet menee joka tapauksessa.

Työvaatteet tilauksessa 2 viikkoa, mutta mitään ei ole vielä tullut. Hidasta palvelua. Kengät tilasin itse netistä ja ne tulivat tänään. Ihka ensimmäiset aidot Crocsit, piraattikopioita onkin nurkat täynnä kaikissa sateenkaaren väreissä.