Onnea vaan valmistumisen johdosta!?

Onpas omituista. Koulu on loppu ja olen vastavalmistunut leipuri-kondiittori, mutta ei tunnu yhtään miltään.

Olo on yhtä tyhjä kuin joskus hyvissä ajoin valmistujaisiin ostamallani mekolla, joka nyt jää käyttämättä. Ei tule mitään valmistujaisjuhlia. Tälläkään kertaa. Onhan sitä vuosien aikana valmistuttu yhdeksi jos toiseksikin, mutta mikään ei ole ollut juhlimisen arvoista. (Mekko on ostettu kympillä Tampereen Bonuskirppikseltä, niin eipä siitä suurta taloudellista tappiota tule.)

Päätin silloin kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, että paljastan opintojen loputtua todellisen syyn, miksi lähdin moiseen järjettömyyteen. Jäin vuodenvaihteessa 2008 / 2009 tuplasti työttömäksi Vammalan kaupungin edunvalvontatoimistosta: Vammalan kaupunki hävisi kartalta ja edunvalvonta siirtyi valtiolle. Olin sairastunut reumatauteihin kuuluvaan MCTD:hen, sekamuotoiseen sidokudossairauteen, ja lääkärin mielestä olin tarpeeksi sairas työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kelan mielestä en ollut, eikä Sastamalan TE-keskus antanut vaihtoehtoja: Työteekkiin.

Olin ko. paikassa jonkin aikaa vuosina viisi ja kuusi, ja pois päästyäni lupasin itselleni, ettei koskaan enää. Viimeisenä oljenkortena hain yhteishaun täydennyshaussa Vammalan ammattikouluun ja päädyin lopulta leipuri-kondiittorilinjalle. Nyt olen ollut sutta paossa reilut kaksi vuotta, enkä vielä tiedä tuleeko karhu kohta vastaan, eli onko ensi viikolla taas ainoa vaihtoehto se, minne en mene. Siirryn ehkä kirjoittamaan Oleskelijan päiväkirjaa, josta se sitten selviää.

1 aamu jäljellä

Sen kun vielä jaksaisi herätä. Ja ajaa 25 km pimeässä Turkhautaan. Leipomaan pipareita. Niitä tänään, + tähtipulllien tähtiä 960 kpl.

Koulun intranettiin ovat ilmestyneet lukujärjestykset vuoden loppuun, en tiedä onko helpottavaa ettei niistä tarvitse välittää. Ei enää miettimistä, milloin koulu alkaa ja kuinka pitkä päivä on tänään. Ei muistamista, mitä ottaa mukaan ja onko kenties työtä vai teoriaa.

Ensi maanantaina olen menossa koululle, pitäisi saada paperi jolla todistaa, että kaikki opinnot on suoritettu. Varsinainen todistus tulee myöhemmin.

2 päivää jäljellä

Lihapiirakoita ja pipareita. Varmaan niitä samoja jäljellä olevat kaksi päivääkin.

Olen kirjoittanut todella vähän näiden neljän viikon aikana, ja se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että olen niin väsynyt etten kerta kaikkiaan jaksa. Mutta koululla odotetaan kuitenkin jonkinlaista työssäoppimisen päiväkirjaa, niin tässähän se samalla tulee kirjoitettua.

3 aamua jäljellä

Koko päivä pipareita, 60 pellillistä eli yli 2000. Paistaminen on onneksi helppoa, kun uunissa on valmiit ohjelmat eri tuotteille. Pitää vain muistaa valita ohjelma "Pipari 2 pinnaaa", siis kolmella a:lla, eikä ohjelmaa "Pipari 2 pinnaa"...

4 aamua jäljellä

Samaa kuin eilen + melkein 5 tuntia kakkujen marjoitusta. 8 ja 1/2 tuntinen työpäivä.

5 aamua jäljellä

Lihapiirakoita ja pipareita, siinäpä se tämä päivä. Viikko jäljellä!!!

6 aamua jäljellä

Lihapiirakoita ja paprikoiden, purjojen ja tomaaattien pilkkomista. Menihän se päivä siinäkin. Iltapäivällä tuli paikalle pari terveystarkastajaa, en tiedä huomasivatko rotanloukkuja pitkin nurkkia. Toivottavasti kukaan ei epäile, että minä olisin antanut jonkin vihjeen. En ole, vaikka olenkin miettinyt, pitäisikö.

7 aamua jäljellä

...ja siinä on ihan selvästi seitsemän liikaa.

Samoja lihapiirakoita ja mansikkakakkuja kuin ennenkin tänään.

8 aamua jäljellä

Kun kävin alkusyksyllä Laineen leipomolla tekemässä työssäoppimissopimuksen, niin siihen tuli rasti ruutuun kohtaan "Työnantaja tarjoaa ruuan". Tämä tarkoittaa, että koulu ei maksa ruokarahaa, koska työssäoppija saa ruoan työpaikalta. No, "ruoka" on tähän saakka ollut edellispäivän kuormasta jääneitä kuivahkoja pasteijoita ja pullia, mutta tänään ei sitten ollut yhtään mitään. Vain typötyhjä tarjotin taukohuoneen pöydällä.

Olin jo ehtinyt ihmetellä sitäkin, että tämä on ensimmäinen työssäoppimispaikka, jossa ei valiteta siitä, että harjoittelija käy taoilla. Eilen hoidin näyttöpaperiasioita, ja tauko venähti kymmenen minuuttia. Ja siitä tuli sitten sanomista. Olikohan tämänpäiväinen tyhjä tarjotin joku kosto siitä; pitäköön tauon, mutta eipä ainakaan saa mitään syötävää.

Sitä sitten juo kahvia tyhjään mahaan ja syö nälkäänsä vähän liikaa piparitaikinaa siinä kaneliässiä ja pipareita tehdessä, niin ei sekään työmotivaatiota nosta (huom. eilinen).

9 aamua jäljellä

Lihapiirakoita niinkuin lähes joka päivä + kaneliässiä.

Väsyttää ja vettä satoi taas aamulla kaatamalla. Eikä näyttöjen arvosanat ainakaan motivoi tippaakaan innokkaammaksi työntekijäksi.

10 aamua jäljellä

Tänään lihapiirakoita, perunaleivoksia ja käpykakkujen melkein onnistunutta pohjustusta.

11 aamua jäljellä

...eli vähemmän jäljellä kuin takana, puoliväli meni tänään!!!

Aamulla munkkeja, sitten taas bebe-pohjia ja lopuksi perunaleivoksia. Olikin muuten älyttömän vaikeaa venyttää marsipaania perunaleivospalleron päälle ja yrittää saada siitä siisti pallo.

Opettaja kävi tänään leipomolla. Näyttöpaperit pitäisi saada jotenkin täytetyiksi tällä viikolla.

12 aamua jäljellä

Lähes koko päivä lihapiirakoita ja munkkeja. Ainoa kondishomma oli jättimäisen yli kymmenen kilon santaikinan tekeminen.

13 aamua jäljellä

Bebe-leivospohjia ja niiden täyttämistä ja kakkujen marjoittamista. Ei kai muuta perjantaina.

14 aamua jäljellä

Muutama lihapiirakka aamulla ja loppupäivä mansikoita ja vadelmia kakkujen päälle. Viikonlopun isänpäivää varten tehdään tolkuton määrä kakkuja, osa työntekijöistä (jotka olivat tänään aamupäivällä töissä) ovat nyt jo tätä kirjoittaessani iltakymmenen jälkeen taas töissä kermavaahtoa pursottamassa. Minun ei onneksi tarvitse mennä huomennakaan aikaisemmin, mutta voi olla taas hiljainen päivä, kun työt on tehty yöllä.

15 aamua jäljellä

Omituista. Tuntuuko päivä todella kuluvan nopeammin jos tekee koko päivän samaa työtä? Tänään tein useampaa hommaa, ja kello tuntui pysähtyneen jonnekin puoli kahdentoista tienoihin.

Siis bebe-leivoksia, lihapiirakoita ja kakkujen marjoittamista. Viimeksi mainittu huomattavasti helpompaa vadelmilla kuin mansikoilla.

16 aamua jäljellä

Nyt ne sitten alkoivat. Lumiset ja liukkaat aamut. Eilen jo oli näkyvyys nollassa sumun vuoksi ja tänään sitten räntäsateen. Satoi niin, ettei pitkillä valoilla nähnyt yhtään mitään, koko matka täytyi ajaa lyhyillä. Mikä oli oikeastaan ihan hyvä, sillä toinen pitkien valojen polttimo oli takin taskussa. Se oli kyllä palanut ja mallina sitä varten, kun kävin iltapäivällä ostamassa uuden.

Ja se työ: bebe-leivosten täyttämistä, edelleen.

17 aamua jäljellä

Tästä päivästä ei voi juuri muuta sanoa kuin sen, että kahdeksassa tunnissa bebe-leivosten täyttämistä on ainakin seitsemän tuntia liikaa.

18 aamua jäljellä

Olipas kiva mennä perjantai-aamuna leipomolle, jossa oli tuskin ketään...en tiedä vieläkään, oliko se monelle vapaapäivä vai oliko siellä tehty jotain yövuoroa ja kaikki olivat häipyneet jo ennen seitsemää? Pari työntekijää oli paikalla ja minun käskettiin vain tehdä iso kasa bebe-pohjia. No teinkin, mutta ei niihinkään koko päivää saanut kulumaan. Mutta miten olikaan sen työssäoppijan perehdyttämisen ja ohjaamisen laita?

19 aamua jäljellä

Vasemmalla valmiita halloween-leivoksia. Noista tein sisuksen ja osan koristelusta. Ja pakkasin kaikki 460, jotka oli tilattu yhteen paikkaan. Kauppoihin ja kahviloihin ei sitten jäänytkään kuin 5.

Aamulla lihapiirakoita taas tänäänkin. Sitä varmaan riittää joka päiväksi. Ai niin, tein myös jonkin verran pieniä ja isompia bebe-pohjia.