Olo on yhtä tyhjä kuin joskus hyvissä ajoin valmistujaisiin ostamallani mekolla, joka nyt jää käyttämättä. Ei tule mitään valmistujaisjuhlia. Tälläkään kertaa. Onhan sitä vuosien aikana valmistuttu yhdeksi jos toiseksikin, mutta mikään ei ole ollut juhlimisen arvoista. (Mekko on ostettu kympillä Tampereen Bonuskirppikseltä, niin eipä siitä suurta taloudellista tappiota tule.)
Päätin silloin kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, että paljastan opintojen loputtua todellisen syyn, miksi lähdin moiseen järjettömyyteen. Jäin vuodenvaihteessa 2008 / 2009 tuplasti työttömäksi Vammalan kaupungin edunvalvontatoimistosta: Vammalan kaupunki hävisi kartalta ja edunvalvonta siirtyi valtiolle. Olin sairastunut reumatauteihin kuuluvaan MCTD:hen, sekamuotoiseen sidokudossairauteen, ja lääkärin mielestä olin tarpeeksi sairas työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kelan mielestä en ollut, eikä Sastamalan TE-keskus antanut vaihtoehtoja: Työteekkiin.
Olin ko. paikassa jonkin aikaa vuosina viisi ja kuusi, ja pois päästyäni lupasin itselleni, ettei koskaan enää. Viimeisenä oljenkortena hain yhteishaun täydennyshaussa Vammalan ammattikouluun ja päädyin lopulta leipuri-kondiittorilinjalle. Nyt olen ollut sutta paossa reilut kaksi vuotta, enkä vielä tiedä tuleeko karhu kohta vastaan, eli onko ensi viikolla taas ainoa vaihtoehto se, minne en mene. Siirryn ehkä kirjoittamaan Oleskelijan päiväkirjaa, josta se sitten selviää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti