Perjantaina opinnäytetyön harjoittelussa vuorossa perinteiset mokkapalat. Ensin vaikeuksia laskea mittoja; enemmän kuin kotiuunin pellille, mutta huomattavasti vähemmän kuin pinnavaunu-uunin pellille (jota varten laskin ohjeen joskus Vammalassa).
Jotenkin meni pieleen: pohja kohosi reunoilta, mutta jäi keskeltä matalammaksi, mikä aiheuttaa ongelmia kuorrutteen hyytymisessä.
Kuorrute olikin taas ihan oma ongelma: laitoin ensin vahingossa tomusokerin sijasta vanilliinikreemijauhetta. Onneksi en ehtinyt levittää sitä minnekään. Toisella kertaa onnistui, mutta jäi vähän liian läpikuultavaksi. Enkä lopultakaan löytänyt mistään nonparelleja, vaan täytyi tyytyä kookoshiutaleisiin.
...täällä. Vammalassahan oli ihan jokapäiväistä, että koulupäivä kesti kahdeksasta neljään, mutta Järvenpäässä tämä oli tähän mennessä ensimmäinen ja ehkä myös viimeinen näin pitkä päivä.
Piti tehdä taas kakkuja, mutta päädyinkin kokeilemaan yhtä päättötyön tuotetta, kahden värin brownieta. Osittain onnistui, mutta vielä on viriteltävää.
Aamulla Järvenpäähän, kolmen kakun koristelu, siinäkin välissä autolla koulun rakennukselta toiselle ja takaisin kakkuja viemään ja mikroa tuomaan, ja sitten Hausjärvelle Kotileipomo Laineen leipomolle sopimaan työssäoppimisesta.
Eilinen kuivahko aprikoositon sitruunapastalla maustettu aprikoosikakku kuorrutettiin suklaaganachella. Näyttää todella herkulliselta, mutta ei se kuivahko sisus siitä miksikään muutu.
Sitten teoriaa erilaisista koristeluista ja lopuksi pursotin muutaman valkosuklaasydämen. Niitä olisi tarkoitus tehdä päättötyön koristeeksi, joten paras kai aloittaa nyt jo. Aikaa ei ole kuitenkaan enää edes viittäkymmentä työpäivää.
Aamulla iso kasa keltaisia lehtiä auton konepellillä ja tuulilasilla.
Tänään tehtiin kahvikakkuja. Aprikoosikakku ilman aprikooseja. Paistoin liikaa, kun en muistanut viime keväältä, että Paatelan leipomoluokan uunien diginäyttö näyttää väärin noin 20 - 25 astetta. Eli säädin uunin ohjeen mukaiseen 175:een asteeseen, vaikka olisi pitänyt laittaa vain 150 astetta. Miten tämmöisen voisi muistaa, viimeksi käytin niitä uuneja huhtikuussa?
Päättötyön aiheeni hyväksyttiin. Mokkapalat. Päättötyöhön pitää tehdä neljä tuotetta, jotka tulevat olemaan perinteiset mokkapalat, niiden esi-isät amerikkalaiset browniet, mokkapalat joissa kaakaon tilalla latte macchiato -valmiskahvijauhetta sekä kahden värin browniet.
Onhan se kiva että aurinko paistaa, mutta kun se paistoi aamulla suoraan silmiin kaikki 25 km! Aurinkolaseista ei ollut mitään apua, kova päänsärkyhän siitä seurasi. Särky valui aamupäivän aikana alaspäin hartioihin, ja ruokailun jälkeen särki sitten koko oikeaa jalkaa. Enkä ole kovin väärässä, kun arvelen sen putoavan nilkkoihin sopivasti yöunta häiritäkseen.
Niin, niitä kakkuja piti tehdä. Jo alussa sahaaminen kolmeen osaan epäonnistui, koska kakkupohjat olivat vinoja. Ylin kerros hajosi. Siitä vielä selvisin leikkaamalla yhden ylimääräisen pohjan. Vadelmahillospiraalin ja vadelmamoussen pursotuskin vielä sujui ja kakut olivat ihan siistin näköisiä pakastamisen jälkeen.
Mutta sitten se kermavaahdon levitys sivuille ja päälle. Vaahto oli vähän liian löysää, mutta sitä en voi syyttää, koska kaksi oppilasta sai samasta kermasta ihan siistejä, myyntikelpoisia kakkuja. Minä en, vaikka kuinka yritin. Meni totaalisesti pieleen ja kakut päätyivät perunaleivosten raaka-aineeksi.
Tekisi niin kovin mieli syyttää asiasta jotain, sitä kermaa (ei) tai Vammalan ammattikoulun opettajia, jotka antoivat vain hyvien oppilaiden tehdä kakkuja. Mutta koska en enää muista, tekivätkö hyvätkään niin kovin monta kakkua (kakkuja oli tarkoitus tehdä sielläkin vasta kolmannella luokalla), en voi syyttää kuin itseäni. En vain osaa. Enkä opi. Vaikka tämäkin on varmaan joku sellainen itsestään selvä juttu, jonka KAIKKI osaavat ihan tuosta noin vain.
Jos olisin taikauskoinen ja uskoisin noituuteen ja ennustuksiin sun muuhun hölynpölyyn, sanoisin että ylläni on joku kirous: en pysty oppimaan mitään, en ainakaan mitään pursotuksiin ja levityksiin liittyvää. Mutta koska en usko sellaiseen, en voi syyttää sitäkään.
Alla pari YouTube-videota siitä, kuinka kermavaahto levitetään. Näin sen pitäisi mennä...
...marsipaaniruusuihin siis. Huomisesta lähtien alkaa kakkujen teko.
Koulu alkoi kymmeneltä, ja tulee alkamaan joka maanantai ainakin tässä ja ensi kuussa (8.15 muina päivinä). Ruokailu on silti joka päivä klo 11. Ei kovin järkevää.
Siis työssäoppimisjaksoja. Ei ainakaan Saunalahdelta, niistä voisi selvitä uhkailemalla kuluttajansuoja-asiamiehellä. Mutta näille en voi mitään.
Olin niiiiin helpottunut perjantaina, kun luulin päässeeni viimeisestä työssäoppimisesta, mutta tänään sainkin kuulla, että vielä pitäisi suorittaa 4,5 opintoviikkoa. Jossain kakkuja tekevässä konditoriassa. Mistä minä sellaisen nyt löydän, Helsinkiin ei ole enää varaa eikä lähellä ole mitään?
Se oli se todella huono uutinen tänään, parempi oli se, että tuon TOP:in jälkeen marras-joulukuun vaihteessa kaikki aineet olisi suoritettu ja voisin siis valmistua! Päättötyön pitäisi tietenkin valmistua ennen sitä, oikeastaan jo ennen syyslomaa eli viikkoa 43. 10 viikkoa aikaa sen tekemiseen.
Eli viimeinen viikko, viimeinen päivä. Ja myös kaiken järjen ja tämänhetkisen tiedon mukaan vihoviimeinen työssäoppimisjakso takana.
Ei mitään erityistä, samaa kuin muinakin päivinä.
Ei edes mitään arviointikeskustelua, arviointilomakkeeseen ei mitään kaksista arvosanaa tullut, olisi voinut olla vähän parempi. Ainakin tein parhaani (niin kuin ennenkin), olin joka päivä ajoissa paikalla, en pitänyt taukoja, tein koko ajan jotain ja välillä ihan onnistunuttakin. Jakson puolivälistä alkaen kyllä alkoi kova väsymys vaikuttaa kaikkeen, mutta sille en voi yhtään mitään.
Sain sentään pari suklaalevyä ja pari pientä konvehtirasiaa "palkaksi", edellisestä paikasta en yhtään mitään.
Oikealla huikean kallis junalippu, jonka jouduin ostamaan näitä viikkoja varten. Kolme kertaa osui kohdalle lipuntarkastus. Tarkastusmaksu on 80 euroa, eli jos en olisi ostanut lippua olisin joutunut maksamaan 240 euroa + perusjunaliput, eli tuli se näin halvemmaksi.
Perjantaina opinnäytetyön harjoittelussa vuorossa perinteiset mokkapalat. Ensin vaikeuksia laskea mittoja; enemmän kuin kotiuunin pellille, mutta huomattavasti vähemmän kuin pinnavaunu-uunin pellille (jota varten laskin ohjeen joskus Vammalassa).
