Ei mennyt niinkuin Strömsössä...tänäänkään

Onhan se kiva että aurinko paistaa, mutta kun se paistoi aamulla suoraan silmiin kaikki 25 km! Aurinkolaseista ei ollut mitään apua, kova päänsärkyhän siitä seurasi. Särky valui aamupäivän aikana alaspäin hartioihin, ja ruokailun jälkeen särki sitten koko oikeaa jalkaa. Enkä ole kovin väärässä, kun arvelen sen putoavan nilkkoihin sopivasti yöunta häiritäkseen.

Niin, niitä kakkuja piti tehdä. Jo alussa sahaaminen kolmeen osaan epäonnistui, koska kakkupohjat olivat vinoja. Ylin kerros hajosi. Siitä vielä selvisin leikkaamalla yhden ylimääräisen pohjan. Vadelmahillospiraalin ja vadelmamoussen pursotuskin vielä sujui ja kakut olivat ihan siistin näköisiä pakastamisen jälkeen.

Mutta sitten se kermavaahdon levitys sivuille ja päälle. Vaahto oli vähän liian löysää, mutta sitä en voi syyttää, koska kaksi oppilasta sai samasta kermasta ihan siistejä, myyntikelpoisia kakkuja. Minä en, vaikka kuinka yritin. Meni totaalisesti pieleen ja kakut päätyivät perunaleivosten raaka-aineeksi.

Tekisi niin kovin mieli syyttää asiasta jotain, sitä kermaa (ei) tai Vammalan ammattikoulun opettajia, jotka antoivat vain hyvien oppilaiden tehdä kakkuja. Mutta koska en enää muista, tekivätkö hyvätkään niin kovin monta kakkua (kakkuja oli tarkoitus tehdä sielläkin vasta kolmannella luokalla), en voi syyttää kuin itseäni. En vain osaa. Enkä opi. Vaikka tämäkin on varmaan joku sellainen itsestään selvä juttu, jonka KAIKKI osaavat ihan tuosta noin vain.

Jos olisin taikauskoinen ja uskoisin noituuteen ja ennustuksiin sun muuhun hölynpölyyn, sanoisin että ylläni on joku kirous: en pysty oppimaan mitään, en ainakaan mitään pursotuksiin ja levityksiin liittyvää. Mutta koska en usko sellaiseen, en voi syyttää sitäkään.

Alla pari YouTube-videota siitä, kuinka kermavaahto levitetään. Näin sen pitäisi mennä...