torstai 16. syyskuuta 2010

Väsyneet jalat


Kahdeksan tuntia leipomolla, enimmäkseen paistamista. Niin kiire taas, ettei tuotekuvia ehtinyt tänäänkään ottaa. Korvapuusteja, tiikeripullia, toscakakkuja, pasteijoita.

Alusta loppuun tein 5 suklaarouhekakkua. Ne paistoin suurkeittiön arinauunissa. Leveä ja matala uuni, jonne paistettavat tuotteet pitää työntää käsin ihan sisälle asti, ei siis mitään ulosvedettäviä peltejä käytössä. Vieressä kuva ja alla ohjauskeskuksen pikakäyttöohje:




Päivän aikana selvisi myös se, mikä on maailman vaikein tiskattava: aaltopeltiä muistuttava reiällinen patonkipelti. Joka kolo täynnä muruja, jotka eivät lähde millään irti.

Mikä meni pieleen:
  • suklaarouhekakut liian isoihin vuokiin, pienemmissä olisi tullut isomman näköisiä
  • kaalipiirakat jäivät raaoiksi ja menivät siis pilalle (laiton uuniin, mutta joku muu otti pois)
  • korvapuustit eivät nousseet korkeutta, vaan leveyttä
Mutta noinhan ei saisi ajatella, siis että mikä meni pieleen, vaan mikä onnistui. Siis mikä onnistui:
  • ne kakut olivat muuten ihan onnistuneita
  • mikään ei palanut uunissa
  • mikään ei noussut liikaa höyrykaapissa
  • kaikki tuotteet (niiitä kaalipiirakoita lukuunottamatta) oli myyntikelpoisia
Tämä tuli mieleen, kun luin ryhmänohjaajamme Tuulan syyskirjeen, nyt vasta illalla ihan ajatuksella. Tuossa oikealla kaikille, jotka haluavat lukea (kuvaa klikkaamalla suurenee):

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti