1. päivä

Eilinen onni (koru, toim.huom.) ei jatkunut tänään. Tein huonoimman mahdollisen ensivaikutelman työpaikalla: unohdin työvaatteet! Laitoin ne illalla kassiin keittiön pöydän viereen ja ajattelin, että siitä muistan ne ottaa, mutta aamulla olin kai vain muuten niin paniikissa, etten sitten huomannut... No, vartissa kävin ne hakemassa eikä siitä mitään negatiivista kommenttia kuullut, ja toisaalta: ei tarvitse enää pelätä mokaavansa, kun on heti alussa jo tehnyt sen.

Ainakin nyt vielä paikka vaikuttaa ihan mukavalta, jotain ihan järkevää tekemistäkin oli koko päiväksi. Ekaksi dippailin hevosenkenkäpikkuleipiä suklaaseen ja nonparelleihin, sitten aprikoosimarmeladia ja suklaata aprikoosisarviin, herrasväen pikkuleipien sokerointia ja pakkaamista... Ja pakkaamista sitten piisasikin, nuo edellämainitut ja vino pino kaneliässiä, yhteensä 14 pellillistä tavaraa tilauksiin, myyntiin ja pakastimeen.

Kymmenen aikoihin tuntui ihan kivalta: yli puoli työpäivää jo takana, jee! Mutta sitten aloin tehdä lusikkaleipiä, ja sepäs oli pitkästyttävää hommaa. Mitä enemmän teki, sitä paremmin sekin tosin sujui. Huomenna kai sitten niiiden täyttämistä. Viimeinen homma tänään runebergintorttujen irrottaminen muoteista.

Ja kun aamulla tavallaan myöhästyin sen vartin, niin olin iltapäivällä kyllä sen verran pidempään, kuvailin koneita tyhjässä leipomossa (lupa oli kysytty). Oli talossa tietenkin porukkaa silloin vielä, kahvila on auki puoli viiteen ja keittiöpuolen ihmiset tulivat töihin noin puoli kahdeksan, kun oma työaikani siis on 6-13.30, paitsi perjantaisin tuntia aikaisemmin, töihin ja pois.


Plussaa:

• Koko ajan oli järkevää ja oikeasti hyödyllistä työtä.

Miinusta:

• Vaatteiden unohtaminen aamulla.
• Kahvilan ovikello, joka kuuluu leipomoon joka kerta kun joku kulkee ovesta; karmea sähköinen pling plong -ääni, joka on ärsyttävän samanlainen kuin oma ovikelloni!