Huomenna sitten Heinon Leipomoon aamukuudeksi, jos herään. Vaikka pakkohan se on. Kävin siellä tänä aamuna pikaisesti, mutta en ehtinyt oikein minkäänlaista mielikuvaa muodostaa.
Tähän jaksoon päättyi mikrobiologia, kokeeseen tietenkin. Mutta kirjan sai laskea käsistään lopullisesti. Kokeita ei yleensä mistään aineista pitäisi olla tänä keväänä enää kuin korkeintaan yksi. Ja ai niin, maanantain kokeesta sain ykkösen, hyvä kun edes sen. Teoreettinen lukeminen ja pänttääminen ei vain ole minua varten.
No, jos ei kokeita, niin näyttöjä. Huhtikuun 27. päivä pitäisi osoittaa osaavansa tehdä korvapuusteja, pasteijoita ja pursotettavia pikkuleipiä. Korvapuustin korvapuustia en ole vielä päässyt tekemään, ja semmoinen pitäisi sitten osata tehdä näytössä! Voisi olla epäreiluakin, sen tietää sitten kun näkee, pääseekö niitä tekemään ennen näyttöä ja mieluiten useamman kerran.
Kuvan koruun liittyy tämän päivän loppukevennys: Kun olin menossa syömään, kuulin jotain kilahtavan lattialle. Tarkistin ekaksi korvakorut: molemmat tallella. Vaatteissa ei putoavia nappeja eikä taskuja, eli taskuista ei voinut pudota mitään. Arvelin sitten, että ehkä kengänpohjaan oli jäänyt kivi, joka irtosi.
Yli kolme tuntia myöhemmin tauolla huomasin pukuhuoneen peilistä, että kaulakoruni näyttää oudolta: tosiaan, yksi musta koristekivi puuttuu. Yhdistin asian heti siihen kilahdukseen ruokalassa, ja lähdin katsomaan, vaikka arvelinkin, että lattia on varmaan siivottu ja kivi hävinnyt. Mutta kuinka ollakaan, kivi oli ruokalan lattialla pöydän alla, pöydänjalan vieressä! Ihme, että oli säilynyt siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti