Käpykakku

Torataina 27.9.2012

Miljoona porkkanaa ja yksi kadonnut viikko

Maanantai-aamuna huomasin, että ensi viikolla alkavan uuden jakson lukujärjestykset ovat netissä. Ihan hyvä. Paitsi että olin ollut aivan varma,että ennen syyslomaa on vielä viisi viikkoa koulua, mutta onkin vain neljä! Vain kolme viikkoa sitä toista jaksoa ja ammatillista saksaa.

Alkuviikko on mennyt porkkanaleivoksia tehdessä, yli 200 jonkun musiikkiopiston tilaisuuteen. Ja jokaiseen minimarsipaaniporkkana päälle.

Welcome to Absurdistan

Viikko 38

Maanantai

Kakkuja. Melko mauttomia sitruunakakkuja, joista osa naamioitiin herkullisen näköisiksi suklaaganachella. Pikku ongelma vain: kuorrutettuja kakkuja ei voi pakata kelmuun tai sellofaaniin, ainoastaan kakkulaatikoihin. Eikä koko koululla ollut kakkulaatikoita. Jossain vaiheessa tunsin jaloissani kävelleeni varmaan usean kilometrin etsien niitä laatikoita, ja totesin ettei niitä tosiaan ole missään, enkä muutu kakkulaatikoksi millään. Kakut (ja myös muiden kuin minun) jäivät siis luokkaan kuivumaan.

Tiistai

25 km Järvenpäähän vain kuullakseni koulun pihassa, ettei ole koulua tänään, opettajilla koulutuspäivä. Siitä ei sitten voinut kertoa eilen mitään!

Keskiviikko

Maanantaiset kakut olivat jo tietenkin pilalla, mutta en jaksa ottaa sitä ongelmakseni. Jossainpäin lojuu myös iso kasa viime perjantaina tehtyjä kuorrutusta vaille valmiita aleksanterinleivoksia. Tämä päivä enimmäkseen marsipaanipingviinien tekoa joulukuiseen Mäntsälän joulumaahan (ja ehkä ensi viikon avointen ovien päivään, jos ehtii).

Torstai

Myöhästyin koulusta, koska juutuin sirkuskulkueeseen. Voisi olla hyvä vitsi ja kautta aikain paras tekosyy myöhästymiseen, mutta valitettavan totta. Sirkus Finlandia siirtyi Hyvinkäältä Järvenpäähän tismalleen samaan aikaan kuin minä. Liikennevaloissa jumitti, kun vain pari kolme sirkusrekkaa tai jättiasuntovaunua pääsi kerralla vihreistä läpi. Ja muut odottivat taas seuraavaa vihreää.

Tänään oli tarkoitus pitää opinnäytetyöhön kuuluva PowerPoint-esitys. Ehdotin ensin, että jos kymmenen aikoihin, ennen ruokailua. No ei, pidetään ruokailun jälkeen kahdeltatoista. Toinen meistä kahdesta ehti pitää esityksensä, sitten tilaan (vanha ruokasali) ilmestyi joku kokkiluokka syömään. No, odotetaan. Välillä tila oli tyhjillään, mutta silloin eivät minun luokkani oppilaat ehtineet. Ja sitten taas kokkiluokka tuli syömään jälkiruokaa... Kello oli noin kymmentä vaille kaksi, kun lopulta oli sopiva hetki. Ja kaikilla tietysti vain kova kiire kotiin. Pidin kuitenkin esitykseni, mutta kukaan ei halunnut kysyä mitään. Ei halunnut viivyttää kotiinpääsyä. Olikohan se sitten hyvä vai huono minun kannaltani, en tiedä. Ainakin esitys on nyt pidetty, vain kirjallisen osuuden loppuunkirjoittaminen jäljellä.

Perjantai

Eikös tuossa alkuviikossa ollut jo ihan tarpeeksi...

Hukkaviikon huipennus

Perjantaiaaamuna selkä oli ihan jumissa eikä muutenkaan kovin hyvä olo. Teki vain mieli jäädä nukkumaan, mutta lähdin kouluun, kun oli koulukuvauspäivä. Eikä sitten ollutkaan! Luokan oppilaista kolmasosa oli poissa (mikä on kyllä melko tavallista), ja sen vuoksi muut päättivät, etteivät halua sitten luokkakuvaan ollenkaan. Se siitä kuvasta...

No, olin kuitenkin ajanut 25 km ja ajattelin, että pitäisi yrittää edes tehdä jotain hyödyllistä. Vaikka niitä pakollisia suklaaleivoksia. Siis hakemaan vetopohjia, joita ei tietenkään ollutkaan. Se niistä suklaaleivoksista...

Kaikki menee pieleen (taas)

Niinkuin arvasin, tekemäni työkalut eivät päätyneet tilauskakun päälle. Kuvassa näkyvistä esineistä vain lukko avaimineen ja kaksi lamppua ovat minun kädenjälkeäni (alla kuva niistä, joita eilen ja tiistaina tein). Harmittaa vain turhaan tehty työ ja siihen käytetty hukkaan heitetty aika. En käsitä, miksi tälläisia töitä ei voi suunnitella etukäteen: millainen kakku tehdään ja mitä siihen tulee päälle. Vaikka piirros paperille, niin kukaan ei joutuisi tekemään turhaa työtä.

Kaikki muukin meni tänään pieleen: käytin vispilää kun piti käyttää lapaa, vatkasin kermaa liikaa (en omasta mielestäni), laitoin väärää hilloa kakkuun, tein sokerivettä vaikka sitä olisi ollut litrakaupalla jääkaapissa...ja lisäksi olin koko ajan jonkun tiellä.

Talvi on selvästi tulossa

Paluu luontoon jatkui pingviinien kera. Aika hyviä niistä tuli, vaikka en mitenkään kertaakaan harjoitellut enkä edes etukäteen suunnitellut, millaisia paloja tulisi käyttää.

Aikaa jäi vielä näiltä ja hiiriltä juustossa, joten päädyin tekemään työkaluja, ruuveja ja muttereita Clas Ohlssonin tilaamaan kakkuun. Saa nähdä, päätyvätkö ne siihen oikeasti.

Luonnon antimia

Käpypikkuleipiä aamupäivällä. Perusvaaleasta pursotettavien pikkuleipien taikinasta. Vammalassahan tehtiin tuhansia rinkuloita samasta taikinasta, mutta nyt täytyi tehdä hankalimpia mahdollisia eli käpyjä ja vielä erityisesti arvosteltavaksi.

Iltapäivällä marsipaanikoristeita. Kolmena kappaleena kolme eri hahmoa. Tänään tein ensimmäiset eli leppäkertut.

Kolmipäiväiseisenä viikonloppuna oli aikomus kirjoittaa opinnäytetyön kirjallista osuutta hyvän matkaa eteenpäin, mutta päätä särki kaksi päivää ja selkää yhden, ei siinä jaksanut keskittyä mihinkään.