Lopussa kiitos seisoo...

...tai oikeasti en ymmärrä ollenkaan, mitä tuo sanonta tarkoittaa.

No, joka tapauksessa jakso 1B loppui yhtä aikaa syyskuun kanssa. Suursiivoukseen leipomoluokassa.

Tänään taas paistajana. Jotenkin tuntuu, että olen joka kerta tai ainakin melkein aina paistajana, mutta ei kai se niin ole. Teinhän tosin tänäänkin pizzoja, kaulin pasteijataikinan rippeistä pohjat ja sekoitin jotain jauhelihamössöä päälle. Kuvassa alla keskentekoiset pizzat ennen tomaattiviipaleiden ja juustoraasteen levittämistä, ja tietenkin ne paistettiin lopuksi. Keskellä paistamiani perunasämpylöitä ja oikealla konepestyjä suodattimia.


Mitä meni pieleen:

• Annoin uunissa höyryä sienihuipuille (paperivuokiin tehtyjä pikkusuolaisia), vaikka ei olisi pitänyt
• Työnsin pinnan liian pitkälle uuniin ja se osittain jumittui sinne, saatiin kyllä pois
• Rahkamuffinsit menivät pilalle, ehkä uunissa liian vähän aikaa, en tosin ollut niitä tekemässä enkä uuniin laittamassa
• Siivosin aamupalatarvikkeet liian aikaisin pois, ja ne piti tuoda takaisin

Kuudes viikko

Varoitus: Tämä blogikirjoitus sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä!
Eli viime perjantain palovamma, näyttää ja välillä tuntuukin pahemmalta kuin silloin:
Ja sitten materiaalia, joka saattaa järkyttää matematiikalle yliherkkiä, eli vastaus viime viikon laskutehtävään. Tehtävähän oli seuraavanlainen:

Alkuperäinen grahamsämpyläohje on seuraava:
Vettä 1 000 g
Hiivaa 100 g
Siirappia 100 g
Suolaa 20 g
Rasvaa 100 g
Grahamjauhoja 500 gVehnäjauhoja 1 100 g

Laske, kuinka paljon pienkomponentteja tarvitset, jos haluat saada 300 kpl sämpylöitä, joiden yksilöpaino on 80 g. (Älä kompastu sanaan "pienkomponentti", se tarkoittaa ainesosaa.)
Huom! Prässipainon tulee olla 2,4 kg! (Tähän sitten kompastut kuitenkin.)

Ja vastaus on:

Lasketaan yhteen materiaalien, siis veden, jauhojen ja muiden paino. Yhteensä 2 920 g.

Sämpylöitä tarvitaan 300 kpl, eli 300 kertaa 80 g on 24 000 g eli 24 kg.

Jaetaan tarve eli 24 000 g perustaikinan painolla 2 920, tulos on (pyöristettynä) 8,2.
Siis 8,2 on kerroin, jota käytetään laskettaessa materiaalit.

Vettä 1 000 g * 8,2 = 8 200 g
Hiivaa 100 g * 8,2 = 820 g
Siirappia 100 g * 8,2 = 820 g
Suolaa 20 g * 8,2 = 160 gRasvaa 100 g * 8,2 = 820 gGrahamjauhoja 500 g * 8,2 = 4 100 g
Vehnäjauhoja 1 100 g * 8,2 = 9 020 g

Sana "prässipaino" hämäsi ainakin minua aluksi, mutta se on yhdellä kertaa prässiin eli paloittelu-/pyörittelykoneeseen laitettavan taikinapalan paino. Kone tekee 30 sämpylää kerralla, ei 30 kertaa 80 g on 2 400 g. Siis silloin prässipaino on tuo tehtävässä mainittu 2,4 kg.

Uudet lukujärjestykset kahdeksi seuraavaksi jaksoksi saatiin tänään. Kahdeksan viikkoa vain 4 tuntia koulua tiistaisin.
Ja lopuksi loppukevennys. Näillä paperieväillä ei taitaisi nälkä lähteä...

http://www.likecool.com/Papercraft_breakfast--Projects--Gear.html

Arinauunin kosto...

...ja muita Leipomoluokan parhaita (eiku pahimpia).

Kaikki meni pieleen mikä mennä voi, ja vähän enemmänkin. Ainakin siltä välillä tuntui.

• Poltin käsivarteeni ihan mukavankokoisen palohaavan arinauunissa, kun otin sieltä ulos omenapiiraita, jotka sitten kuitenkin lopulta olivat raakoja.
• Vein Vakipaikkaan mustikkamuffinseja, jotka eivät olleetkaan vielä valmiita (kuorrutus puuttui).

No, sitten ei ehkä muuta mennytkään oikeasti pieleen. Kauraleivät ja perunarieskat onnistuivat ihan hyvin, ja löysin jätekatoksenkin.


Ja ekaksi aamulla tein omenapiirakkataikinan, josta sitten muotoutui ihan kelvollinen valmis tuote.



Jotain muutakin: saatiin ensi jakson lukujärjestys, joka tosin oli niin päin mäntyä, että uusiksi menee...Toistaiseksi sen mukaan vain tiistaina koulua, 4 tuntia ja sekin teoriaa. Voisin ottaa perjantaisin valinnaisen Ruoanlaiton perusteet leipureille -kurssin, mutta taidan jättää väliin.

Puoli päivää ihmeteltiin kuvottavan kammottavaa hajua suurkeittiön puolelta, iltapäivällä selvisi, että se tulee sulaneesta raclette-juustosta. Siis todella kammottava haju, vaikka juusto olikin ihan hyvää. Sai vähän maistaa.

Taas taikinantekijänä

Tai melkein jäi taikinatkin tekemättä, pakkasin ja tiskasin. Mikäs on tiskatessa semmoisella supertehokkaalla ja nopealla koneella, kyllä sellaisella tiskaisi kotonakin vaikka joka päivä. Hetkinen, tiskaan kotona JOKA PÄIVÄ vaikka ei ole konetta minkäänlaista!

No, sitten matematiikantehtävä, oikea vastaus ensi viikolla:

Alkuperäinen grahamsämpyläohje on seuraava:

Vettä 1 000 g
Hiivaa 100 g
Siirappia 100 g
Suolaa 20 g
Rasvaa 100 g
Grahamjauhoja 500 g
Vehnäjauhoja 1 100 g

Laske, kuinka paljon pienkomponentteja tarvitset, jos haluat saada 300 kpl sämpylöitä, joiden yksilöpaino on 80 g. (Älä kompastu sanaan "pienkomponentti", se tarkoittaa ainesosaa.)

Huom! Prässipainon tulee olla 2,4 kg! (Tähän sitten kompastut kuitenkin.)

Iso taikinakone, jolla taikina tehtiin, vatkaa taikinaa aika hauskannäköisesti. Kakkuvuoassa tehdyn näköistä jälkeä.

Viinerin tarkoitus?

En oikein ymmärrä viineriä leivonnaisena. Sehän ei ole mitenkään erityisen hyvää, vain hirveän rasvaista, ja puolet siitä rapisee lautaselle syödessä. Mahdottoman monta työvaihetta tarvitaan tekemiseen eikä lopputulos ole kaksinen.

Viinerin historia lasketaan alkavan vuodesta 1850, jolloin Tanskassa oli leipomotyöntekijöiden lakko, ja leipomoiden omistajat toivat rikkurityövoimaa Itävallasta. Nämä tekivät omia perinteisiä Plundergebäck-leivoksiaan, jotka sitten tulivat suosituiksi Tanskassa. Viinerihän tunnetaan maailmalla nimellä the Danish, eli Tanskalainen.

Viinerin esi-isä saattaa olla turkkilainen baklava-leivos. Turkkilaisten eli muinaisten ottomaanien valtakuntahan ulottui aikanaan Wieniin saakka, joten on hyvin mahdollista, että heiltä jäi jälkensä paikalliseen leivosperinteeseen. Muotileivonnainen viineristä tuli ilmeisesti vuoden 1915 paikkeilla, kun niitä tarjottiin Yhdysvaltain presidentin Woodrow Wilsonin häissä.

Tänään oli koulukuvaus, mutta sen tuloksia ei vielä ole nähty.

Ja iltapäivällä taas mikrobiologiaa, ympäristömyrkyistä tällä kertaa.

Ammattisanastoa osa 2

Paletti = kuorrutteen tai täytteen levittämiseen käytettävä lastan tapainen esine; edes Wikipedia ei tunne paletille tätä merkitystä

Johdin = pyörällinen "vaunu", johon asetellaan peltejä (käytetään esim. valmiin taikinan säilyttämiseen kylmiössä); yleensä merkityksessä sähkön johdin tai sanan johdin


Kutteri, raappa ja laukka...makkaran- ja lihatuotteiden valmistukseen liittyviä sanoja, joille olen oppinut ihan eri merkitykset. Mutta eipä noita kai tarvitse oppia tarkemmin, eivät liity leipomiseen.


Tämä jakso jo yli puolessavälissä, oikeastaan loppusuoralla. Enää 7 aamua herättävänä, ensi viikon torstaina viimeinen päivä. Sitten kahdeksan viikkoa, josta ei vielä tiedä mitään.

Väsymyksen merkkejä, kun ei jaksa enää kirjottaa opiskelusta, vaan laskee vain päiviä ja tunteja jakson päättymiseen.

Pullakuskina

Olin kondis- eli kondiittoriryhmässä tänään. Tarkoittaa sitä, että ei takinantekoa, ylöslyömistä eikä paistamista. Aamupäivä valmiiden tuotteiden pakkaamista, hinnoittelua ja kuljettamista ammattikoulun Vakipaikka-kahvila/lounasravintolaan. Alla pari kuvaa:


Eli vasemmalta oikealle:

1. Pakkaamani (mutta ei leipomani) amerikkalaiset omenapait
2. Hintalappu (käsialani on siis todella surkea niinkuin näkyy!)
3. Omenapait (alhaalla) ja ihan ekaksi pakkaamani toscapiirakat ylempänä myyntivitriinissä

Vanhan sanonnan mukaan köyhän talon porsaat ovat jonossa. Rikkaan talon porsaat ovat ilmeisesti sitten tiiviissä laumassa, kuten kuvasta (oikealla) näkyy. No, oikeasti tuossa on vain miljoonan murto-osa jauhelihapasteijoista, joita tein iltapäivän. Vieläkin nenässä semmoinen sipulin ja jauhelihan tuoksu.









Sitten vielä muutama kristallipulla. Yritin opetella oikeaoppisen solmun tekemistä, mutta eipä oiken tullut mallin mukaista. Tosin pullien muoto muuttuu paistuessa ja pikkuvirheet häviävät voisulavoitelun ja sokeroinnin alle. Hyviä olivat, vaikka en kunniaa niistä voikaan ottaa.






Mitä opin tänään:

• EI kananmunalaatikkoa pöydälle!
• EI alumiiniastioita ja -työvälineitä tiskikoneeseen!